Mökkimuonaa

perjantai 25. heinäkuuta 2008

Viimeisestä kerrasta mökillä oli ennen parin viikon takaista vierähtänyt luvattoman pitkä aika, olisko ollut 13 vuotta tai jotain siihen suuntaan. Ilosaarirockin paluumatkalla poikkesimme serkkuloiden kanssa möksälle ja mahtia oli, viihdyin paremmin kuin pitkään aikaan missään. Ja söin enemmän kuin pitkään aikaan missään ja mitään.
Koko mökkireissu alkoi laiturilla menneitä kuohuviinin ja mansikoiden kanssa muistellen. (Oltiin me jo syöty lounasta ennen sitä.) Muisteltiin nimenomaan sitä jatkuvaa syömistä; kun yhdeltä aterialta päästiin, aloitettiin valmistamaan toista. Lapset, eli minut, siskoni ja meidän kanssa samanikäinen serkkumme laitettiin aterioiden välillä tiskaamaan, poikapuolisen ei tarvinnut (toivon että sille oli varattuna jotain muuta työleirihenkistä hommaa) ja muut olivat muka liian pieniä. Kolme ei mahtunut tiskipaikalle, joten päivässä oli yksi vapaavuoro ja lupaan, että parinkymmenen ihmisen tiskeissä oli kyllä ihan riittävästi hommaa kahden tiskivuoren eteen. Iltaisin, kun olisi pitänyt olla jo nukkumassa, luettiin Valittujen Palojen ’Tapahtui tosielämässä’, mummilta salaa tietenkin, ja nähtiin paljon hyödytöntä vaivaa ettei jäätäis kiinni. Erityisesti näistä tapahtumista on jäänyt mieleen juttu, jossa mies putosi avaruudesta maahan ja selvisi hengissä…
Oi ihana lapsuus! Nostalgia on parasta = olen tulossa (todella) vanhaksi.

Tällä reissulla en tiskannut kertaakaan vaan keskityin ruuanlaittoon ja saunan lämmittämiseen. Koitin mä tehdä kirveellä jotain tikkuja sitä saunaa varten ja pyhästi lupaan, etten koske kirveeseen enää ikinä, en niin mistään syystä.

Tilliletut, paistetut kantarellit ja sinappikermaviili
Lettutaikinan teen aina summissa, eli en pysty tarkkoja määriä antamaan. Joka tapauksessa sekoitin jauhot maitoon turpoamaan muutamaa tuntia ennen paistamista. Jossain vaiheessa lisäsin reilusti silputtua tuoretta tilliä, suolaa ja mustapippuria. Juuri ennen paistamista lisäsin kananmunat. Kantarelleihin ei tullut muuta kuin niitä itseään ja sipulia ja paistoin ne tietenkin voissa. Kermaviiliin sotkin ruokalusikallisen sinappia, suolaa ja valkopippuria.
Kaikki astiat tuli tarkkaan nuoltua.

Minttumarinoidut paistetut katkaravut ja limemajoneesi
Meitä oli viisi ja kaksi kiloa kuorimattomia katkarapuja menivät hetkessä ja lisääkin oltais syöty, ei tosin enää nälkää vaan ihan koska nämä olivat niin uskomattoman hyviä.
Sulatettuihin katkarapuihin sekoitin kaksi ohueksi viipaloitua chiliä ja kuusi vastaavasti käsiteltyä valkosipulinkynttä, neljä pilkottua sitruunaa, puoli desiä öljyä ja ruukullisen verran mintunlehtiä. Ravut seisoivat marinadissaan ehkä tunnin, jonka jälkeen paistoin ne nopeasti voissa. Muurikka paljastui varastosta vasta seuraavana päivänä ja nämähän olisi ehdottomasti pitänyt valmistaa siinä, ensi kerralla sitten. Kuva ei tee näille oikeutta, vaan siitä tulee mieleen Postojnan kuuluisa olmi, värin puolesta siis.
Majoneesiin sotkin kahden limen raastetun kuoren ja mehun sekä hiukan minttua ja suolaa.

5 kommenttia

  1. Ylihyvät mökkimuonat. Kyllä tekee mieli maaseudun rauhaan ja järven rantaan.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Hanna!
    Mokkielämässä parasta on juurikin rauha ja se uskomaton hiljaisuus, jota kaupungissa ei koe koskaan.

    VastaaPoista
  3. Ja oli muuten aivan sairaan hyvää! Kiitos vaan viimeisestä.

    VastaaPoista
  4. Löytyis vaan niitä kantarelleja niin tekisin HETI noita lettuja. Tai niin, pitäis varmaan käydä katselemassa niitä sienipaikkoja...
    On kyllä todella herkkuruoat, harmi kun loma ja mökkeilymahdollisuudet meni jo. Pitänee toteuttaa viikonloppuna kotona ja mallata mökkeilyä ;)

    VastaaPoista
  5. Kiitos Oliivia!
    Kyllä näitä kotonakin natustaa.

    VastaaPoista

Blogger Template created by Photographic Elements