Sfincione di patate

keskiviikko 21. tammikuuta 2009

Otin ja muutin Kampista Siltasaareen. Vähänkö on nyt Hakaniemen halli lähellä!
Sen lisäksi että muutin, tein uuden vuoden lupauksen. Uuden vuoden lupaukset ovat sieltä mihin aurinko ei paista, sillä niitä on jotenkin poskettoman vaikea pitää, varmaan tätäkin, vaikka mielestäni edellytykset onnistumiselle ovat olemassa: aion kokata joka viikko jotain eri keittokirjasta! Kirjoja nimittäin piisaa, toivottavasti ei ihan vuoden jokaiselle viikolle, sillä muutamista olisi tarkoitus tehdä useampi ruoka. Koska tämähän siis tarkoittaa sitä, että VAIN yhden ruoan viikossa voi tehdä keittokirjasta eikä MISSÄÄN NIMESSÄ poiketa suunnitelmista…
Aloitin toissapäivänä kirjasta La Cucina Siciliana – Le migliori ricette della cucina regionale. Kirjan on kirjoittanut Eufemia Azzolina Pupella... Onpa siinä rouvalla nimi kerta kaikkiaan. Mua ainakin naurattaa. :D
Ohjeeksi valitsin Leivät ja pitsat –osiosta ohjeen Sfincione di patate. Ohjeen olin päättänyt jo etukäteen, mutta kirjaahan ei muuttokaaoksen keskeltä löytynyt sillä hetkellä kun piti kauppaan lähteä. Piti snadisti soveltaa, mutta pahasti ei mennyt metsään, oikeastaan ei juuri lainkaan. Mähän kyllä yritin ostaa tähän caccio cavalloa, jonka tilalle Lentävässä Lehmässä suositeltiin Provolonea. Ihan kelpokorvike sekin primo salelle. Viereisestä kojusta sai sisilialaista salamia, joten täydellistä!
Taikinaa leivinpaperille painellessa, alkoi jo pukata hikeä, että kuinkahan se salamin päälle joustaa, mutta lopulta paremmin kuin paperille. Tärkeää on pitää vieressä vesiastiaa, johon saa kätensä upotettua vähän väliä. Sitä paitsi voisin vannoa, että kirjan kuvassa leivän päällä perunasiivuja, ei juustoa!
Taikinaan jouduin lisäämään vettä ihan reilusti, mutta se on perunoista kiinni, paljon sitä tarvitaan. Enkä todellakaan käynyt sitä mihinkään pyyhkeisiin ja huopiin käärimään, vaan peitin kulhon pyyhkeellä ja työnsin uuniin kohoamaan vajaaksi tunniksi (vedoton paikka ja tunnin päästä taikina jo pyrki kulhosta pihalle).
Paistuva leipänen tuoksahti uunissa vauvan oksennukselle (mieletön mainospuhe) eli lämpimälle maidolle, jolle olen vahvasti henkisesti allerginen, mutta uskaltauduin silti maistamaan. Ystäväni mielestä jo uunittuva tuotos tuoksui herkulliselle. Valmis tuotos ei löyhkännyt millekään ja oli aivan erinomaisen hyvää. Parhaimmillaan tämä on toki tuoreena, mutta kyllä mä söin palan vielä tänäänkin sipulikeiton kanssa.
Laitan tähän ensin kirjan raaka-aineluettelon, sitten ohjeen suorana käännöksenä, ja sen perään oman versioni raaka-aineista.


500 g perunoita
500 g jauhoja
100 g hiivaa
200 g salamia
200 g primo salea (juusto)
50 g korppujauhoja

Keitä perunat suolatussa vedessä. Kuori kypsät perunat ja soseuta ne perunapuristimella. Lisää perunasoseeseen jauhot ja lämpöiseen veteen liotettu hiiva.
Vaivaa taikina tasaiseksi. Lisää tarvittaessa lämmintä vettä. Kääri jauhoitettu taikina keittiöpyyhkeeseen ja peitä villahuovalla. Kohota lämpimässä kaksi tuntia.
Voitele uunipelti tai –vuoka ja painele puolet taikinasta pellille. Leivitä taikinalle kerros salamia ja kerros juustoa. Peitä juusto ja salami taikinalla ja muutamalla juustosiivulla. Ripottele päälle korppujauhot ja paista kuumassa uunissa 20 minuuttia.

500 g perunoita
500 g vehnäjauhoja
50 g hiivaa
100 g sisilialaista salamia
200 g provolonea

10 kommenttia

  1. Ai, jai, kun näyttää herkulliselle! :P

    VastaaPoista
  2. Oijoi, ei pitäisi tulla tänne ennen ruokataukoa kun nälkä on suurimmillaan.. Vaikuttaa niiin herkulliselta tämäkin, että tekisi mieli kokeilla heti!

    VastaaPoista
  3. Onnea uudelle kodille! Herkullisen tuntuinen resepti, kasvissyöjänä varmaankin korvaisin salamin jollain muulla vaihdoehdolla.

    VastaaPoista
  4. Nayttaapas hyvalta ja onneksi olen ruokatauolla :)
    Tosin vaihtaisin kylla mielellani edessa olevan ruokani tuohon ihanuuteen!

    Toivottavasti muutto sujui hyvin ja onnea uuteen kotiin :)

    t. sis

    VastaaPoista
  5. Kiitos muillekin kommentoijille kommenteista!
    Leipään voi toki laittaa pelkkää juustoa, mutta entäs oikein tummiksi ja pehmeiksi öljyssä paistetut kesäkurpitsat tai oliivitahna?
    Onneksi on tämän päivän lounasta vielä jäljellä (tein kahdelle ihmiselle kuuden ihmisen satsin), sillä haaveillessa tuli nälkä! :)

    VastaaPoista
  6. Oivoi, pitäisiköhän yrittää samanlaista lupausta?

    Minulla on niin paljon keittokirjoja, että ehkä jopa kausiongelmaisena pystyisin tuohon.

    VastaaPoista
  7. Tervetuloa huudeille! Siltasaari on ihana ja halli on meidänkin lähikauppa. :-)

    VastaaPoista
  8. Ari: Yksi päivä Uneliaan Annan kanssa jutellessa tajusin, etten koskaan keitä noista kirjoista mitään, siihen nähden niitä on mielestäni aika monta liikaa. Korjaan asia. Yhteen ruokaan viikossa pystyn. :)
    Kirjojen lisäksi ruokalehtikokoelmani on aika mittava. Nyt järjestän ne kuukausittain, kukin kuukausi omaan lehtikoteloonsa. Silleen niitä tulee ehkä luettua joskus uudestaankin.

    Ylimuuli: Kiitos! Tähän mennessä olen viihtynyt hyvin ja olen käynyt hallissa vissiin joka päivä. :)

    VastaaPoista
  9. onnea ja iloa uuteen kotiin! olen hiukan kateellinen noin herkullisesta sijainnista...meidän täytyy tehdä aina erikseen retki Hakaniemen halliin ;)

    VastaaPoista

Blogger Template created by Photographic Elements