Pizza

torstai 14. toukokuuta 2009

Pitsapohjaan löytyy ohjeita varmasti ihan yhtä monta kuin pitsanpaistajiakin. Omani kuuluu kutakuinkin näin: Tärkeintä on tanakka mutu-asenne. Sen lisäksi tarvitaan pari desiä vettä, kymmenisen grammaa hiivaa, reilusti hyvänlaatuista oliiviöljyä, hyppysellinen suolaa, sopivasti durumia ja niin perkeleesti vaivaamista. Hyvin (mielellään monta tuntia) kohonnut taikina painellaan tai kaulitaan leivinpaperille, joka nostetaan uuniritilälle. Päälle levitetään kotikeittoista tomaattisoosia ja siihen levitetään sitten täytteet tunnistettavina kappaleina eli mielellään kokonaisina. Päälle mozzarellaa ja ehkä parmesaania. Uunissa saa olla lämpöä 270 ja pitsa on valmis kun juusto on sulanut.
Minun pitsaltani ei koskaan löydy ananasta eikä sinihomejuustoa.
Jos syön pitsaa ravintolassa, se tapahtuu Rivoletossa tai ehkä mahdollisesti joskus Virgin Oilissa. Joskus tulee eteen sen sorttinen tilanne, että on pakko hakea pitsaa kebulasta ja silloin tulee yleensä tilattua Special Opera, päälle lorautan noin puoli pulloa tabascoa.
Pitkän päivän päätteeksi sorrun helposti pakastealtaan äärelle ja nappaan mukaani salamiksikin fiinisti kutsutun meetvurstipitsa, Grandiosa on suosiossani.
Otan ennen selkääni kuin syön sellaisen roiskeläpän.

7 kommenttia

  1. Mä rakastan kotitekoista pizzaa, jos mun ei tarttis vahtia linjojani tekisin joka viikko! Viime aikoina olen laittanut pizzapohjaan mannaryynejä ja se saa sen taikinan tosi hyväksi ja ihanan rapeaksi myös.Jos haluaa oikein ohuen pohjan niin tuo mannaryynien lisäys tekee siitä myös helpommin kaulittavan.

    VastaaPoista
  2. ai kun näyttää hyvältä sun parsapizzasi. meillä tuon ruokalajin taiteilu on kokonaan Pastiksen hommia ja mies onkin siinä tosi taitava!

    mä olen syönyt roiskeläpän (jota ei kyllä parhaalla tahdollakaan voi pizzaksi kutsua) viimeksi Sierravuoren juhannusfestareilla iäisyys sitten. ei se maistunut edes valvottujen öiden, ravan ja veden seassa tarpomisen jälkeen nälkäiseksi tulleelle festarijoilalle. se kertoo paljon se. tutut oli silloin kesätöissä Saarioisilla ja niillä oli kylmälaukut piukassa nuita. :(

    VastaaPoista
  3. Mä en pysty kykynemään ostamaan Grandiosaa niiden kammomainosten takia. Silloin joskus kun sorrun pakastepizzaan, niin se on Ötkeriä :-)

    VastaaPoista
  4. Jukra kun tuli nälkä tätä lukiessa!

    VastaaPoista
  5. Yaelian: Pitääpä kokeilla joskus ryynejä. Kammoksun sellaista pullamaista pitsapohjaa.

    Hyppysellinen: Kiitos! Olenkin teiltä lukenut Pastapään taidoista. Hyvän pitsan tekeminen kotona on yllättävän haasteellista.

    Välispiikki: Se pitsaperjantai-rallatus taitaakin olla tosiaan Grandiosan, yih.
    Suhteeni Grandiosaan juontaa juurensa Tiketti-vuosiini kun käytössä oli vain mikroaaltouuni ja joskus (etenkin "Tavastian kautta Lostariin" -jälkipäivinä) teki mieli pitsaa ja sen piti olla edullista. Grandiosa oli ainut jonka voi (pakkauksen mukaan) laittaa mikroon.

    Anitta: Siitä vaan pitsan paistoon siis!

    VastaaPoista
  6. Mä en ole missään saanut niin oksettavaa ja huonoa pizzaa kuin Virgin Oilissa. Tai sanoisinko, etten ylipäätäni ole saanut missään ravintolassa niin surkeaa ruokaa, kuin Virgin Oilissa. Kehotan aina kaikkia välttämään ko. ravintelia. Näin niinku sivusta huudellen vain mainittuna.

    Kalliossa parhaat pizzat vääntää Capris ja oliko se nyt Merirosvo tmv. Kalliohovin pizza maistuu mulle myös - johtuiskohan kalja-combosta? Ylipäätäni olen todennut, että turkkilaisten ym. kuuden euron pizzat ovat niitä kaikista parhaimpia ja voittavat kaikki ravintolalätyt sekä tietty surkeat Kotipizza-pizzat mennen tullen.

    VastaaPoista
  7. Mari: En ole Virgin Oilissa kyllä melkein vuoteen käynytkään, eikä vissiin tartte enää mennä. :)
    Kun tässä Kallion kupeessa nyt asun, nin pitää käydä joskus testaamassa suosituksia.

    VastaaPoista

Blogger Template created by Photographic Elements