Gnocchi di patate ai funghi con rosmarino

tiistai 19. elokuuta 2008

Eli perunagnoccheja väänsin ja kantarellia niiden seuraksi paistelin.
Gnocchit ovat mitä mainiointa sapusketta ja ne voi valmistaa muistakin raaka-aineista kuin perunasta, mm. kurpitsa ja ricotta-juusto toimivat erinomaisesti. Gnocchit maistuvat useimmiten peston kanssa, mutta kun nyt sattuu olemaan kantarellien kuuminta aikaa ja niitä pitää siten syödä mielellään joka päivä, niin tällä kertaa näin. Ja namia oli!
Perunoiksi kannattaa valita jauhoisin mahdollinen lajike, niin onnistuminen on taattu. Minä käytin jotain luomua yleisperunaa, jotka tietenkin olivat uutta satoa ja siten hyvin haasteellisia. Lopputulos oli kyllä maittava, mutta siihen pääseminen hankalaa. Kaikkein helpoimmalla pääsee kun vaan kahta lusikkaa apuna käyttäen nostelee taikinasta kokkareita leivinpaperille ja keittää ne sen kummemmin muotoilematta. Oikeaoppisesti taikinasta pyöritellään pötkylöitä, joista leikataan palasia, jotka edelleen muotoillaan puikuloiksi joihin vielä painellaan vähän koristekuviota tarkoitukseen varatulla puisella esineellä. Jauhoissa ei kannata pihistellä.
Tähän tarvitaan sitä sellaista vehjettä, joka on vähän niinku valkosipulinpuristin, mutta iso. Mikä sen nimi on? Perunanpuristinko? Vai onko se puristin ollenkaan? Iski äkillinen kielipuolisuus …

1 kg perunoita
300 g vehnäjauhoja
1 kananmuna
suolaa

Keitä perunat suolatussa vedessä kuorineen. Laita jauhot astiaan, lisää hiukan suolaa. Kuori kypsät perunat kuumina ja puserra jauhojen joukkoon, sekoita. Lisää kananmuna ja sekoita käsin kiinteäksi taikinaksi, varo vaivaamasta liikaa. Pyörittele taikinasta sormenpaksuisia pötkylöitä ja leikkaa parin sentin paloihin. Muotoile näteiksi ja laita paperille keittämistä odottamaan.
Keitä gnocchit runsaassa suolatussa vedessä. Ne ovat kypsiä kun ne nousevat pintaan, tähän menee vähän gnocchien koosta riippuen viisi minuuttia.

kaksi kourallista kantarelleja
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
(2 rkl pekonikuutioita)
oksa rosmariinia
suolaa
mustapippuria
oliiviöljyä

Siivuta sipuli ja hienonna valkosipulinkynsi, kuullota sipuleita hetki oliiviöljyssä. (Jos käytät pekoniakin, niin paista se ensin ja lisää sitten sipulit ja vähän öljyä.) Lisää sienet ja rosmariinin oksa, mausta suolalla ja pippurilla. Paista kunnes sienet ovat kauttaaltaan kiiltäviä, mutta vielä selkeästi sienen muotoisia. Lisää reilunlainen loraus öljyä ja kypsät gnocchit, sekoita kuumalla liedellä ja tarjoile heti parmesaaniraasteen kera.

5 kommenttia

  1. gnoccien tekeminen on hauskaa! teimme niitä nyt 4-vuotiaan puolisen vuotta sitten. poitsu halusi makuun päästyään pyöritellä ja painaa haarukalla koko ajan itse.

    olen muuten ymmärtänyt että haarukoimisella on myös tarkoituksena saada kastike tarttumaan paremmin gnocceihin. joku telkkarikokki muistaakseni taannoin höpötteli näin.

    maku vaan ei ole vakuuttanut, vaikka olemme muutaman kerran ravintolassakin ottaneet. ihan vaan siltä varalta että omissa kokkailuissa joku meni niin kuin ei olisi pitänyt ;) no, kaikesta ei voi tykätä.

    VastaaPoista
  2. Kaikesta ei TODELLAKAAN voi tykätä. Koitahan tehdä näitä kurpitsasta tai lisätä taikinaan reilusti parmesaania, josko sitten maistuis paremmalta.
    Mökkylätaikinassani oli (potentiaalisesti perunoiden tyylistä johtuen) joku perustavanlaatuinen ongelma, enkä onnistunut sitten millään painelemaan niitä haarukalla tai millään muullakaan.

    VastaaPoista
  3. parmesaaninlisäys ei varmastikaan tekisi huonoa! ja kanttarellikastikkeen kanssa nyt menee vaikka pienet kivet (ainakin melkein...).

    tykkäämisestä tulikin mieleeni. miten tofun kanssa on edistytty teilläpäin?

    VastaaPoista
  4. Tofu edistyy ajatusasteella.. :)
    Ylimuulilla oli sellainen hyvin yksinkertainen paljon valkosipulia sisältävä ohje, jota ajattelin kokeilla.
    Pitäis vissiin vaan jopoilla Hakaniemen etnisiin kunnollista tofua hakemaan. Ja koittaa unohtaa se sientenkasvatushalko.
    Mut sellaisen siitakekasvatusalustan jos joku kaupassa näkee, niin suosittelen kokeilemaan. :)

    VastaaPoista
  5. koitettiin sitä Ylimuulin ohjetta ja hyvää tuli! siinä tofut on niin pieninä paloina, että siitä on varmaan helppo lähteä liikkeelle. pienet palat imaisivat itseensä myös hyvin soijakastikkeen. joskin meidän tofumme tuli tuolloin pakkasesta ja oli huokoisempaa kuin pakastamaton.

    VastaaPoista

Blogger Template created by Photographic Elements