Lämpimät leipäset ovat mainio ateriankorvike kun on kello tsiljoona, nälkä kiukuttaa ja väsymys lisää kiukkua. Tosin en muista syöneeni lämpöisiä leipiä sitten lapsuuden.. Vielä nopeampaahan olisi ihan perusvoikkarin tekeminen, mutta näillä sai aikaan mukavan illuusion lämpimästä ateriasta.
Toiselle leivälle pirskotin öljyä ja pilkoin muutaman kirsikkatomaatin, toiselle laitoin tonnikalaa ja kapriksia.
Ottaessani leivät uunista, otti leivinpaperin kulma tietenkin tuntumaa grillivastukseen ja roihahti liekkeihin. Liekki ehti jo nuolla leivänreunaa ennen kuin sain palon sammumaan, mutta onneksi suuremmalta onnettomuudelta tällä kertaa vältyttiin. Että varovaisina uunien ja leipien ja leivinpapereiden kanssa!
Toiselle leivälle pirskotin öljyä ja pilkoin muutaman kirsikkatomaatin, toiselle laitoin tonnikalaa ja kapriksia.
Ottaessani leivät uunista, otti leivinpaperin kulma tietenkin tuntumaa grillivastukseen ja roihahti liekkeihin. Liekki ehti jo nuolla leivänreunaa ennen kuin sain palon sammumaan, mutta onneksi suuremmalta onnettomuudelta tällä kertaa vältyttiin. Että varovaisina uunien ja leipien ja leivinpapereiden kanssa!
Lämpimät leivät on hyviä;muistan kun äitini joskus lapsuudessa teki sellaisia ja kutsui niitä oopperavoileiviksi. Myöhemmin tein vähän erilaisen variaation, eli käytin pohjana puolikasta pitaleipää, ja siihen latasin juttuja ja sitten uuniin.Onneksi sulle ei tullut tulipaloa!!
VastaaPoistaAapuva! Onneksi ei käynyt pahemmin noiden liekkien kanssa..
VastaaPoistalämppärit on niiiin kasaria mutta myös niiiin hyvää. toisinaan niitä tehdään meilläkin erilaisin variaatioin. sienet on mun lempparitäyte!
VastaaPoistamä sain vastaavaa äksidenttiä aikaan ihan kaasuliedelläkin tuossa alkuvuodesta. Pastis oikein ryntäs keittiöön kun "näki jotain omituista ikkunan kautta" ja kuuli mun pärräävän. mitään pahempaa ei onneksi tapahtunut, mutta hetken sydän löi hiukan kiivaammin.
Heh, harvemmin sitä tosiaan keittiössä mikään iloisella liekillä palaa, vaikka muunlaisia kärväännyksiä kyllä sattuu silloin tällöin. :)
VastaaPoistaEikö olekin nostalgiakamaa nämä lämppärit?
Mä muistan, että meillä tehtiin ruisleipäpitsaa sellaisista isoista pyöreistä ohuehkoista ruis(reikä)leivistä. Päälle tuli jotain ainakin jotain tomaattia, tonnikalaa ja juustoa. Selkeetä kasarikamaa.
Hyppysellinen: Miten mä muistan olleeni kans kerran todistamassa ikkunasta kun sulle kävi pieni liekkionnettomuus..? ;):D
Kunnon nostalgialämppärissä piti olla ananasrengas muiden sörsseleiden päällä, sitten juustoraastetta ja vielä pitsamaustetta päälle ripoteltuna.
VastaaPoistaJa voi että oltiin trendikkäitä 80-luvulla!
t.äiti ;D
ai persana. mä olin unohtanut jo koko homman...mulle oikeesti tosi harvoin käy niin. mutta näköjään useamminmkuin muistan :D
VastaaPoista