Tomaattimurskatesti jatkuu toisella pahviin pakatulla tomaatilla, eli vuorossa on Eldoradon tomaattimurska. Testin toteuttamistavasta voi lukea ensimmäisestä osasta.
Heti alkuun kismittää murskan normaalia 10 grammaa pienempi määrä ja tölkkiä on opastuskuvista huolimatta pirun vaikea avata, kynsien katkeaminen on lähellä, vaikka kynnet ovat nykyään ihan nysät.
Murska tuoksahtaa voimakkaasti heti pakkauksen auetessa, muttei todellakaan tomaatille, vaan raa’alle lihalle. (1) Murska on hyvin vetistä, kipossa pinnalle kihoaa hetkessä useamman millin vesikerros. Sattumat ovat kookkaita, mutta niitä on paljon. Osa niistä on huomattavan vaaleita ja tomaatinkantoja näkyy. Siemeniä on maltillisesti eikä kuoria näy, mutta tarkemmassa kaivelussa löytyy myös muutama tikkumaiseksi rullaantunut kuorenkappale. (2+) Tutkin murskaa ilmeisesti liian läheltä, sillä haju on todellakin luotaantyöntävä eikä tee mieli maistaa. Eikä kannattaisi, sillä murska myös maistuu raa’alta lihalta ja on todella kitkerää, tomaatista ei tietoakaan. (1) Plussaa tulee kauniista punaisesta väristä.
Murska tuoksahtaa voimakkaasti heti pakkauksen auetessa, muttei todellakaan tomaatille, vaan raa’alle lihalle. (1) Murska on hyvin vetistä, kipossa pinnalle kihoaa hetkessä useamman millin vesikerros. Sattumat ovat kookkaita, mutta niitä on paljon. Osa niistä on huomattavan vaaleita ja tomaatinkantoja näkyy. Siemeniä on maltillisesti eikä kuoria näy, mutta tarkemmassa kaivelussa löytyy myös muutama tikkumaiseksi rullaantunut kuorenkappale. (2+) Tutkin murskaa ilmeisesti liian läheltä, sillä haju on todellakin luotaantyöntävä eikä tee mieli maistaa. Eikä kannattaisi, sillä murska myös maistuu raa’alta lihalta ja on todella kitkerää, tomaatista ei tietoakaan. (1) Plussaa tulee kauniista punaisesta väristä.
Heti kun käänsin selkäni, saapui paikalle eräskin siamilainen, jolle näytti maistuvan. Olisko ollut se lihaisa aromi?
Pannulla murskan väri muuttuu vielä kauniimmaksi, mutta vetisyys korostuu. Joudun keittämään tomaattia ilman kantta, jotta neste haihtuisi ja kastike sakenisi. Keittäessä kuoritikkuja paljastuu huomattavissa määrin ja ilmeisesti tähän tölkkiin on tungettu jonkun paremman murskan kaikki kantakappaleet, ei yhteen purkkiin murskaa mene mitenkään niin montaa tomaatti kuin purkissa on kantapaloja. (2)
Valmis kastike sekoittuu pastaan kohtuullisen mukavasti, paitsi nestettä on niin paljon, ettei se kaikki imeydy vajaaseen puoleen pakettiin pastaa. Kokoon keittämisellä nesteestä olis päästy, mutten halunnut tomaatista enää yhtään kitkerämpää. Valmiiseen kastikkeeseen lurautettu öljy valuu pohjalle lillumaan tomaattiveden toveriksi. Eikä tämä ole parhaalla tahdollakaan hyvää, kaipaan peperoncinoa jos tulisuus vaikka peittäisi tämän muun surkean kitkeryyden. (1) Raastan päälle todella paljon grana padanoa, mutta pannulle vielä jääneet pastat saavat mun puolesta pysyäkin pannulla.
Tää testi on ihan paras juttu, maailma on odottanut tätä! Ja kyllä, tomaatinkannat eivät oo hyväksyttäviä yhtään missän, paitsi ehkä tuoreissa tomaateissa. yöks.
VastaaPoista-Kaisa