Kiss My Turku ja Slow Food Festival

Olen saanut viettää kaksi ihanaa päivää ruokaretkeillein perjantaina Turkuun ruokamessuille, paikallisiin design-liikkeisiin sekä luomutilalle ja tänään Fiskarsiin Slow Food -festivaalille. Tässä vähän kuvallista ennakkoa ennen yksityiskohtaisempia retkiraportteja.

Kurpitsan paahtaminen

Varsin monen kurpitsaruoan oleellinen elementti on kurpitsasose. Sose valmistuu joko keittämällä kattilassa pienessä tilkassa vettä tai vielä vaivattomammin uunissa paahtamalla. Paahtaminen tuo kurpitsasta esiin myös enemmän makua kuin keittäminen. Paahdetut kurpitsat ovat oivaa ruokaa ihan sellaisenaankin, joko lisukkeena tai aterian kinginä muiden hoidellessa lisukkeen virkaa.

Paahtamista varten halkaise kurpitsa ja kaavi pois lusikalla siemenet ja rihmastot niiden ympärillä. Siemeniä ei kannata heittää biojätteeseen vaan paahtaa nekin makeiksi tai suolaisiksi.

Kurpitsat voi laittaa uuniin kahdella tavalla, kuorittuina tai kuorien kanssa. Itse en kuori kurpitsaa ennen paahtamista juuri koskaan ihan siitä yksinkertaisesta laiskasta syystä, että kuori irtoaa pehmeäksi paahdetusta kurpistasta huomattavasti raakaa vähemmällä vaivalla. Myskikurpitsan voi kuoria tehokkaalla kuorimaveitsellä, mutta muut kurpitsat vaativat veistä.

Leikkaa kurpitsa suunnilleen saman kokoisiksi paloiksi ja asettele pellille tai uunivuokaan. Paahda kurpitsapaloja 250-asteisessa uunissa 15-20 minuuttia kunnes ne ovat pehmenneet ja kuoria alkaa kurpuilla ja tummua. Kokeile pehmeyttä haarukalla.

Anna paahtuneiden kurpitsojen jäähtyä sen verran, että pystyt käsittelemään niitä tai leikkaa kuoret kuumista lohkoista veitsellä haarukkaa apuna käyttäen. Soseuta survimella tai sauvasekoittajalla. Sosetta voi pakastaa myöhempää käyttöä varten.

Sellaisenaan syötävän paahdetun kurpitsan päälle kannattaa vähintäänkin valuttaa oliiviöljyä ja ripsiä hieman sormisuolaa ennen uuniin laittamista. Hyviä mausteita kurpitsalle ovat mm. hunaja, timjami, oregano, chili, kaneli ja jeera.

Gluteeniton omenamurupaistos

Omenamurupaistos, apple crumble, syntyy hetkessä jauhottomasti. Ihana paistos makeutuu vajaalla desillä vaahterasiirappia ja pintaan tulee rapeus kaurahiutaleista ja pähkinöistä.
Murupaistoksen voi tehdä muistakin hedelmistä tai marjoista, kokeile päärynää, luumua, puolukkaa ja raparperia.
Tässä paistoksessa omenoita ei hauduteta vaan ainekset mätetään paistovuokaan ja uuni hoitaa loput, aktiivinen vamistusaika jää siis noin viiteen minuuttiin ja uunissa menee puolisen tuntia.
Ja nyt seuraa tunnustus: söin koko crumblen ihan yksin suoraan vuoasta. En nyt kertaseisomalta, mutta välipalaksi, illalliseksi ja vielä vähän iltapalaksikin.

Omenamurupaistos - apple crumble (neljälle)
300 g pieniä omenoita (5-6)
1 tl kanelia
4 rkl vaahterasiirappia
1 dl pecanpähkinöitä
1 dl gluteenittomia kaurahiutaleita
50 g voita
1 tl kardemummaa

Pese ja lohko omenat, poista siemenkodat. Kuoriminen on täysin turhaa.
Lado omenlohkot uunivuokaan. Ripottele päälle kaneli ja valuta puolet vaahterasiirapista ja sekoita.
Rouhi pecanpähkinät veitsellä karkeaksi rouheeksi. Laita kulhoon pähkinärouhe, kaurahiutaleet, voi, kardemumma ja loput vaahterasiirapista. Nypi aineet yhteen käsin tasaiseksi muruseokseksi.
Levitä muruseos omenalohkojen päälle.
Paista 180-asteisessa uunissa puolisen tuntia, tarkkaile paistoa ettei muru tummene liikaa.

VINKKI: Tämä on hyvin makeaa näinkin vähällä vaahterasiirapilla (joka ei edes ole yhtä makeaa kuin sokeri), joten voit kokeilla laittaa vain puolet vaahterasiirapista. Joko jätät sen kokonaan pois omenoista tai laitat vain lusikallisen kumpaankin osioon.

Richard McCormick's Pariisi - ARVONTA

Richard McCormick tunnetaan Helsingin ravintolamaailman ja ruokakulttuurin raikastajana ja street foodin lähettiläänä. Uudessa kirjassaan hän matkustaa Pariisiin ja esittelee lukijoilleen suosikkikuppilansa ja -ravintolansa sekä liudan reseptejä, joiden joukosta löytyy ranskalaisen keittiön klassikkoja hienovaraisesti modernisoituina sekä trendikkäitä tuulia Pariisilaisesta ruokakulttuurista. Kirjasta voimme päätellä, että myös Pariisissa lehtikaali ja aamiaiset ovat in.

Kirjassa on varsin kaunis taitto ja inspiroivat, herkulliset kuvat. Yllätykseksi itselleni jäin kaipaamaan jonkinlaista jaottelua resepteihin, mutta sen puuttuessakin kirjasta voisi koota useammankin menukokonaisuuden ja kutsua ystävät kylään ranskalaiselle illalliselle.

Me piipahdimme Pariisissa häämatkalla viisi vuotta sitten ja toivottavasti päästään uudestaankin Ranskaan lomailemaan.
McCormickin kirjan tiimoilta kustantajalla on käynnissä vuoden loppuun saakka somekilpailu, jossa voi voittaa lennot Pariisiin. Ottamalla kuvan kirjasta kokatusta annoksesta ja jakamalla sen Instagramissa, Twitterissä tai Facebookissa tunnistein #rmcpariisi ja #kirja on mukana arvonnassa.

Osallistumalla tämän postauksen arvontaan voi taas voittaa itselleen tämän Richard McCormickin Pariisi-kirjan. Kommentoi siis tätä postausta tiistaihin 29. syyskuuta mennessä olet mukana arvonnassa. Voit kommentoida mitä tahansa, mutta olishan se kiva kuulla mukavia Pariisi-kokemuksia tai kommelluksia. Laita vaikka linkki jos bloggaat ja olet Pariisista kirjoittanut.
Joka tapauksessa kaikki kommentoijat ovat mukana kilpailussa. Jätähän kommenttiin meiliosoitteesi jos sitä ei profiilisi kautta löydy, voittajalle ilmoitan henkilökohtaisesti sähköpostilla.
Onnea arvontaan!

Retkellä Länsi-Uudellamaalla

Viikonloppuna vedin jalkaani kumparit, nousin viiden muun bloggajan kanssa minibussiin ja suuntasin retkelle utuisen sateiselle Länsi-Uudellemaalle. Retken järjesti Länsi-Uudenmaan Lumo matkailu Oy ja Slow Food Västnyland. Bussimme kuljetti meidät Lohjalle ja Siuntioon, joissa tutustuimme paikallisiin ruokayrittäjiin ja vierailimme Lohjan omenakarvenaaleilla. Iso kiitos heti kärkeen ihanalle oppaallemme Bittelle, joka oli sekä hauska että asiantunteva!

Länsi-Uusimaa on kauneinta Suomea, rakastan kumpuilevaa peltomaisemaa ja lehtipuuvoittoisia metsiä. Fiskarsiin ajamme joskus vain leikkimään leikkipuistoon ja syömään jätskit. Myönnettäköön, että alue talviasussaan ei ole minulle järin tuttu, mutta toivottavasti pääsen korjaamaan tilanteen tulevana talvena. Hanko saanee toisen mahdollisuuden ensi kesänä, edellisellä vierailulla kun se ei tarjonnut juuri muuta kuin tuulta.

Kauniiden maisemien lisäksi Länsi-Uusimaa tarjoaa koko joukon kotimaanmatkailun helmiä. Alueella voisi viettää retkeillen vaikka viikon. Ruokapainotteisella retkellämme onnistuimme tutustumaan kuuteen kohteeseen päivän aikana, viikossa ehtisi tutustua vähintään tuplamäärään ja samalla tulisi tukeneeksi paikallisia yrittäjiä ja kotimaista tuotantoa.

Myllyniemen tila Lohjalla toimii pitopaikkana ja tilausravintolana, suurienkin kemujen järjestäminen onnistuu ja tilalle mahtuu yöpymään.
Saavuimme tilalle utuiseen tihkusateeseen, joka lisäsi tilan viehättävää vanhaa tunnelmaan, ihan kuin olisi tullut toiseen aikakauteen. Tilalla valmistetaan kaikki itse alkutuotannosta, sitä mitä ei saada omilta tiluksilta, hankitaan naapureilta. Tilan lammaskartaastakaan ei jää yhtään lihaa myyntiin, vaan kaikki käytetään omassa pöydässä.
Myllyllä on kosken kupeessa valmiudet omaan sähköntuotantoon ja sen käynnistämistä suunnitellaan.

Vuotuiset Omenakarnevaalit keräävät Lohjan historialliseen keskustaan tuhansia vierailijoita nauttimaan markkinahumusta ja festaritunnelmasta sekä tutustumaan omeniin ja omenatuotteisiin. Omenat voi ottaa haltuun kymmeniä omena- ja päärynälajikkeita esittelevässä näyttelyssä. Pelkän pällistelyn ohella näyttelyssä oli mahdollista keskustella omena-asiantuntijan kanssa, sivukorvalta kuullun perusteella herra tiesi omenoista ihan kaiken tietämisen arvoisen ja vielä vähän päälle.
Retkikuntamme nautti nopean lounaan ravintola Saskatoonin kojulla, nimensä mukausesti tietenkin saskatoon-juomalla alas huuhdeltuna.
Omenakarnevaalit Facebookissa.
Ravintola Saskatoon Facebookissa.

Lohjalta on lyhyt matka Lohjansaareen ja tällä matkalla huomaa parhaiten kasvillisuuden muuttumisen siihen aiemmin ihastelemaani lehtipuumaisemaan. Lohjansaarella on ihan oma mikroilmastonsa, joka sopii erityisen hyvin omenanviljelyyn. Vierailimme Alitalon omenaviinitilalla ja pääsimme tutustumaan omenamehuntuotantoon. Tilaviinien lisäksi tilalla tuotetaan siideriä sekä valkoherukoista tehtyä viideriä.
Alitalon omenaviinitila Facebookissa.

Tässä on maailman iloisin omenanviljelijä, Marko Maula. Ehkä se johtuu siitä kun se tekee myös viiniä. On aina ilo kuunnella ja katsella työhönsä suurella intohimolla suhtautuvia.

Tämä vehje puristaa joka syksy tuhansia litroja omenamehua.

Gårdskullan kartanolta löytyy maatalousmuseo, jonne pitäisi mielestäni järjestää luokkaretkiä, kaikkien (ainakin kaupunkilaislasten) pitäisi vierailla siellä.
Ensiajatuksella maatalousmuseosta tulee mieleen sellainen suomalaisromanttinen pimeä aittarakennus, jossa on tiinu, kirnu, hinkki, keritsimet, tuohivirsut ja pölyttynyt puimuri jossain heinäpaalien uumenissa. Gårdskullan museo on kuitenkin huikea. Toistan, HUIKEA. Valtavassa hallissa on kahdessa kerroksessa erinomaisen siististi ja hyvässä järjestyksessä koko suomalaisen maatalouden historia ja vähän päällekin. Pelkästään traktoreita on kymmenittäin eri merkkejä ja malleja eri aikakausilta. Suosittelen varaamaan kunnolla aikaa museokäynnille.
Tilalla kasvatetaan luomu-agnus-härkiä ja lihaa voi käydä ostamassa tilalta suoraan joka perjantai. Tarkemmat tiedot löytyvät Gårdskullan Gårdin Facebook-sivulta.

Kuvan rakennuksessa sijaitsee jäätelötehdas. Siellä valmistetaan Sjundbyn ihanaa jäätelöä. Näissä huikeissa maisemissa voi kokoustaa ja järjestää juhlia luonnon helmassa.

Hankoon vievän tien (51) varrella Siuntion ja Inkoon rajalla on tien varressa Four Seasons Fishin kalasavustamo ja myymälä. Paikan ulkonäkö hämää, ei ehkä ensi näkemältä tule mieleen, että sisällä myydään kymmeniä erilaisia savukalatuotteita. Ostan usein vakuumiin pakattua lämminsavukalaa marketista, pidän siitä, mutta Four Seasons Fishin lämminsavulohi on kyllä ihan eri makukategoriasta. Ei siis ihme, että juhlapyhien alla kaupan pihassa kiemurtelee kymmenien metrien jonot.
Savustamolta voi tilata juhliin kalat avaimet käteen- periaatteella, eli savustamon henkilökunta asettelee kalat kaunnisti tarjolle valmiiksi. Juhlapöytään ei siis tarvitse kuin poistaa kääreet ja juhlien jälkeen palauttaa vadit kauppaan. Kaikki maistamani tuotteen olivat niin hyviä, että voin suositella kalaostoksille lähtemistä kauempaakin. Helsingin keskustasta kaupalle ajaa vain puolisen tuntia.
Four Seasons Fish Facebookissa.