Täytetty porsaan ulkofile ja rakuunakastike

Porsaasta tulee herkästi kuivaa ja ikävää pureskella, kun se pitää kypsentää ihan kypsäksi. Täyttämällä ulkofileestä tulee erittäinkin maukas ja mehukas, kun se marinoituu ikään kuin sisältä päin.
Kaikkein helpoimmalla pääsee, kun tekee kuten Jamie kehottaisi, eli pyydä lihakauppiastasi leikkaamaan filee auki. Buahhahhaa, jos olisin mennyt Kampin K-kaupan lihatiskille vakuumihyllystä ottamani lihakimpaleen kanssa, niin olisin varmaan saanut fileeni siivutettuna, että auki on kerta kaikkiaan. Siellä sellainen supersöötti, mutta harvinaisen pihalla oleva tyttö myi mulle kerran unkarilaista salamia italialaisena. Nimenomaisesti pyysin saada jotain italialaista ja tyttönen (joka ei niistä leikkeistä mitään tiennyt) nappasi laarista Unkarin-serkun ja oli ihan että tässäpä tätä. Yritin siihen sitten, että se on kyllä Unkarista, mutta tyttö oli vakuuttavana, että kyllä se Italiasta on kun siinä Italian lipun värit… Se oli niin pihalla ja niin vakuuttunut lipputuntemuksestaan, että viitsinyt sen enempää siinä inttää sitten. Otin unkarilaista, sitä paitsi se on erinomaista.

porsaan ulkofile
purkillinen vihreitä oliiveja
kourallinen pinjansiemeniä
10 basilikanlehteä
suolaa
pippuria
1 dl punaviiniä
1 rkl kuivattua rakuunaa

Paahda pinjansiemenet. Poista oliiveista kivet, ellet vallan käytä kivettömiä. Surauta siemenet, oliivit ja basilika tasaiseksi tehosekoittimessa tai vastaavassa (minä käytin sauvasekoitinta). Leikkaa porsaan filee auki levyksi terävällä veitsellä. Pippuroi filee ja suolaakin halutessasi, itse en suolaa käyttänyt kun oliivit ovat niin suolaisia. Fileen voisi myös öljytä. Levitä täytetahna fileelle. Kääri filee tiukalle rullalle ja sido paistinarulla timmiksi paketiksi. Jätä lämpimään makustumaan uunitukseen saakka, fileen voi laittaa myös jääkaappiin odottelemaan jos paisto hetki häämöttää kaukana tulevaisuudessa.

Ota fileeseen kaunis pinta joka puolelle kuumassa pannussa ja suolaa ja pippuroi. Paista uunissa n. 80-asteiseksi, vähän muttei paljoo vähempikin riittää. Uunilämpö 175 on sopiva ja puolentoista kilon fileeseen menee n. tunti.
Kääri valmis file folioon vetäytymään kymmeneksi minuutiksi. Valmista sillä välin kastike eli kaada paistoliemet kattilaan, joukkoon punaviini ja rakuuna, keitä puoleen ja siivilöi. Tarjoile puikulaperunoiden tai muun sopivan kasvislisukkeen kera.

Papardelle integrali piccanti con zucca e pancetta

Eli tulinen kokojyväpapardelle kurpitsalla ja pekonilla. Vai mikä jyvä se on, ehkä täys eikä koko? Jyvä kuin jyvä, kurpitsan ja pekonin liitto on täydellinen.

Ken tätä kokeilee, leikatkoon kurpitsan vähän pienemmiksi paloiksi, ei paljoa, mutta vähän. Ei sillä ettäkö näissäkään möhkäleissä mitään vikaa olisi ollut, pienempi olis vaan nätimpi.

paparedelleja
400 g kurpitsaa (raakapaino siemenillä ja kuorilla)
100 g pekonikuutioita
oliiviöljyä
suolaa
peperincino
persiljaa

Paista pekonikuutiot pannulla rapeiksi ja laita ne sitten sivuun odottamaan. Poista kurpitsasta siemenet ja kuori, kuutio malto pieniksi kuutioiksi. Pilko peperoncino samaan pannuun, jossa pekonit paistettiin, (älä siis pese sitä välillä), lisää loraus öljyä ja kurpitsan palat. Kullota kurpitsat kypsiksi ja mausta ripauksella suolaa. Lisää pekonikuutiot ja silputtu persilja, sekoita keitetty pasta kurpitsoihin ja tarjoile parmesaaniraasteen kera.

Puolukka-toscapiirakka

Lisää leipomusta puolukasta! Ohjeen löysin Limepippurista ja noudatin sitä tarkasti. Pienoista päänvaivaa aiheuttivat taikinan levittäminen täytteen päälle ja kauratoscan levittäminen taikinan päälle. Kummastakin selvittiin lastalla ja lusikalla, eli tiputtelin sekä täytteen että toskan pieninä ”palloina” piirakkaan. Lopputuloksesta näkyy, että kerrokset eivät ihan nyt muodostuneet, mutta ei haitannut mitään. Maku oli mitä mainioin ja piirakka erittäin ruokaisaa, jos makeasta voi niin sanoa. Uskoisin tämän tulleen kokonaan syödyksi entisellä työpaikalla, jonne piirakan kannoin.

Ohjeen olen tähän kopioinut suoraan Limeltä ja Pippurilta, jotka ovat kopioineet ohjeen Ei makeaa mahan täydeltä –blogista.

Pohja
150 g margariinia
1 ½ dl sokeria
2 munaa
2 dl vehnäjauhoja
½ dl sihtiruisjauhoja
1 dl perunajauhoja
1 tl kardemummaa
2 tl leivinjauhetta
1 dl maitoa

Täyte
1 prk maitorahkaa
1 muna
2 tl vaniljasokeria
1 dl sokeria
noin 2 dl puolukoita survottuna

Kuorrutus
75 g margariinia
1 dl sokeria
2½ dl kaurahiutaleita
3/4 dl maitoa
½ rkl jauhoja
1 tl vaniljasokeria

Vatkaa margariini ja sokeri vaahdoksi ja lisää sitten munat joukkoon yksitellen. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne taikinaan vuorotellen maidon kanssa sekoittaen taikina nopeasti tasaiseksi. Vuoraa halkaisijaltaan 24 cm:n irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla ja voitele reunat. Levitä puolet taikinasta pohjalle. Sekoita täytteen aineet keskenään ja levitä täyte taikinapohjan päälle. Levitä täytteen päälle varovasti loput pohjataikinasta. Paista 175 asteessa 30 minuuttia.
Kun kakku on uunissa, valmista kuorrutus sulattamalla rasva ja lisäämällä joukkoon muut aineet lukuunottamatta vaniljasokeria. Anna kiehahtaa ja lisää lopuksi vaniljasokeri. Levitä kuorrute puolivalmiin kakun päälle ja paista kakkua vielä 30 minuuttia, kunnes pinta on kauniin ruskea. Kakku maistuu sellaisenaan tai esimerkiksi jäätelön tai vaniljakastikkeen kera.

Caliente

Syökää Keravalaiset, keravanmieliset ja Keravalle jostain ihmeen syystä joutuneet Calientessa. Oikein mainio ravintola, ei olis heti uskonut, että Kertsussa on sellainenkin. Caliente mainostaa listaansa välimerellisenä meksikolaisin vivahtein, mutta mielestäni lista voisi yhtä hyvin olla skandinaavinen välimerellisillä vivahteilla. Meksikoa (tai ilmeisemmin amerikkaa) listaan tuovat tortillas ja fajitas sekä espanjan kieli ja hassut inka-kuvitukset.
Calientessa ei kannataan antaa ulkoisten seikkojen (sisustus, listat, kattaus) niin kovin hämätä, ruoka on hyvää ja kaunista ja palvelu oli ajoittaisesta hitaudestaan huolimatta hyvin ystävällistä. Syötyään voi siirtyä baarin puolelle ihastelemaan perikeravalaista huurteista menoa , joka on vaisuimmillaankin aina suurta hupia.

Kuvan pöllin netistä.

Ja jos joku nyt tulkitsee Kerava-kommenttini vinoiksi ja alkaa vetää hernettä nenään, niin kerrottakoon, että minulla ei ole mitään Keravaa vastaan, siellä asuu ihania ystävättäriäni. Mutta Keravaa saa aina vähän pilkata, ja Korsoa. ;)

Pane di zucca eli kurpitsaleipä

Ohje näihin kurpitsaleipiin löytyi vallan googlettamalla ja noudatin ohjetta kaikista tavoistani poiketen orjallisesti. Paitsi, että minulla ei ole puuhellaa tai leivinuunia, mutta minkäs sitä olosuhteilleen näin äkkiseltään mahtaa. Ainoa vaan, että kun ohjeessa sanotaan paistamaan leipiä kunnes ne ovat kauniin ruskeita niin kauniin ruskea ja kaasu-uuni eivät ihan mahdu samaan lauseeseen. Toisaalta kaasu-uunissa on ihan oikea liekki toisin kuin sähköuunissa, joten siltä kantilta ajateltuna kaasu-uuni on melkein puulämmitteinen…

Ohjeessa sanotaan leipien kohoava uunissa todella paljon ja niin ne tosiaan tekivät ja kohosivat aika paljon enemmän kuin oletin. Nämä olivat uunissa noin 45 minuuttia ja jauhoja meni jonkun verran enemmän kuin 700 g, jauhojen lopullinen määrä riippuu kurpitsasoseen kosteudesta. Hiiva syö sokeria jonkin verran, mutta lähempänä pullaa kuin leipää nämä ovat. Makeudesta huolimatta sipaisin kuumalle leivälle voita ja voi kurpitsa kuinka hyviä! Ja kuorikin oli kalvakasta väristään huolimatta täydellinen, sellainen juuri sopivasti sitkeä, juuri sopivasti rapea ja sisältä ihanan pehmeä leipänen.

1 kg kurpitsaa (raakapaino kuorineen ja siemenineen)
50 g hiivaa
700 g vehnäjauhoja
200 g sokeria
100 g voita
hyppysellinen suolaa
1 dl rusinoita

Poista kurpitsasta siemenet ja paahda loppua kuorineen 180-asteisessa uunissa kunnes malto on haarukalla kokeillessa pehmeää. Jäähdytä paahtunut kurpitsa ja poista siitä sitten kuori ja soseuta malto sauvasekoittajalla tai tehosekoittimessa. Kurpitsan paahtuessa valmista taikinajuuri eli liota hiiva tilkkaan lämmintä vettä ja sekoita joukkoon desi jauhoja, juuri on valmis kun sen määrä on tuplaantunut ja se kuplii. Sekoita kurpitsasoseeseen sokeri, sulatettu voi, suola ja taikinajuuri sekä rusinat, joita olet liottanut puoli tuntia tilkassa vettä. Sekoita jauhot taikinaan desi kerrallaan voimakkaasti sekoittaen. Taikina on valmis kun se on mahdollisimman pehmeää, muttei enää tartu sormiin (ainakaan paljoa). Muista vaivata taikinaa ainakin kymmenen minuuttia. Muotoile taikinasta haluamasi muotoisia leipiä ja kohota niitä liinalla peitettyinä suunnilleen tunnin verran. Paista leipiä 180-asteisessa uunissa noin tunti.

Kurpitsan palat kannattaa asetella paahtumaan aika väljästi ja kohtuullisen kokoisina paloina.

Kokeile kurpitsan kypsyyttä haarukalla.

Taikinassa on kaunis keltainen väri.

Ja leivät tosiaan sitten kohoavat reippaasti, näistä tulisi nättejä pienissä leipavuoissa.

Kiitokset kaikille syyskuun ruokahaasteessa kurpitsajäätelöä äänestäneille!