Poro-kastanjapata

Eli Hesarin marraskuun Kuukausiliitteestä Vivi-Ann Sjögrenin hirvi-kastanjapataa porolla. Poron valintaan oli sellainen yksinkertainen syy, että sitä sattui olemaan. Nauta sopinee yhtä hyvin kuin kaksi edellä mainittua.
Tämä on uusi lempiruokani, rakastan kastanjoita ja tässä padassa niiden maku ylsi aivan uusiin ulottuvuuksiin.

Kastanjoiden keittäminen oli minulle uutta ja jouduin turvautumaan nettiin ja kotikirjastooni. Mm. monet italiankieliset nettisivut ohjeistivat keittämään kastanjoita puolesta tunnista tuntiin ja Larousse Gastronomique ohjeisti tekemään kastanjoihin viillon, paahtamaan todella kuumassa uunissa kahdeksan minuuttia, kuorimaan kuumina ja keittämään sen jälkeen vielä jokusen minuutin. Monenmoisista ohjeista masentavimman tarjosi WSOY:n upea klassikko ’Ranskalaisen keittiön salaisuudet’: ”Sisäkuoren irrottaminen on vaivalloista, käyttipä mitä menetelmää hyvänsä”. Samainen kirja tarjosi myös hankalimman käsittelyvaihtoehdon; kastanjoiden kuoresta pitäisi viiltää kolme milliä yhdeltä puolelta, laittaa kylmään veteen, antaa kiehua minuutti ja sen jälkeen nostaa niitä vedestä kolme kerrallaan ja vielä lopuksi upottaa uppiniskaisimmat kiehuvaan veteen. Plääh.
Päädyin kompromissiin: tein kastanjoihin ristiviillot ja keitin 20 minuuttia suolatussa vedessä. Ensimmäisen sisäkuori irtosi ongelmitta, toisen sisäkuori irtosi ongelmallisesti ja kolmannen kohdalla otin esiin vihannesveitsen. Neljännen kohdalla kirosin itseäni kun en ollut noudattanut Laroussen ohjetta. Ikään kuin mulla olisi ikinä ollut mitään ongelmia irrottaa kuorta paahdetuista kastanjoista… kele.
Veitsen käyttö aiheutti pienoista hävikkiä ja mureentumaa, joka osoittautui lopulta hyväksi asiaksi, vaikka ne, joista kuori irtosi suosiolla, olivat mukavan näyttäviä. Jos Kuukausiliitteen jutusta ilmenee sopivin keittometodi, niin se jäi multa huomaamatta ja mikäli joku kyseisen metodin tuntee, niin varmaankin ystävällisesti jakaa sen meidän muiden kanssa tuonne kommenttilootaan, tiksis.

Vasta kerran käytetty valurautainen fondue-patani pääsi parka arvoiseensa käyttöön, alkuperäisohjeessa neuvotaan käyttämään nääs rauta- tai savipataa, uskoisin kattilankin kelpaavan. Minulla ei ollut poroa ihan tarvittavaa määrää ja laitoin lisäksi kolme siivua pekonia. Poistin chilistä suurimman osan siemenistä liiallisen lämmön välttämiseksi (oli muuten hyvä idea), pippurit laitoin pataan kokonaisina. Persilja korvaantui ruohosipulilla, lisäkkeeksi keitin suppilovahverorisoton kuivatuista suppiksista.

Ohje kopioitu suoraan Kuukausiliitteestä niitä varten joille ei Hesaria tule:

800 g hirven palapaistia
öljyä tai voita
2 sipulia
1 rkl jauhoja
suolaa
mustapippuria
valkopippuria
2 laakerinlehteä
tuoretta chiliä
persiljaa
(tilkka punaviiniä)
250 g keitettyjä kastanjoita
1 dl kermaa

Ruskista lihat ja siirra ne savi-tai rautapataan. Kuori, pilko ja ruskista sipulit, siirrä ne pataan ja sekoita joukkoon jauhot. Huuhdo paistinpannu vesitilkalla ja lisää kiehuvana pataan. Lisää vettä niin paljon, että lihat miltei peittyvät. Lisää mausteet ja hauduta miedolla lämmöllä kannen alla välillä hämmentäen, kunnes liha on mureaa (tunnin parin kuluttua). Lisää keitetyt kastanjat (ja viini) ja hauduta vielä 10 minuuttia. Lisää kerma ja tarjoa lisäkkeenä riisiä, jossa on paistettuja sieniä ja persiljaa.

Zwiebelkuchen eli sipulipiirakka

Piirakat kuuluvat syksyyn. Kaamosmasiksissa kun ei jaksaisi oikein mitään, edes kokata, on mukavaa tehdä kerralla iso piirakka. Piirakasta riittää sitten useammalle aterialle teen kanssa nautittavaa.

Tämän piirakan ohje on Julialta. (Jos et vielä ole häneen blogiinsa tutustunut, niin tee se viimeistään nyt.) Puolittamalla ohjeen määrän saa piirakan sopimaan pyöreään piirakkavuokaan kuten minä tein. Oli niin hyvää, että odotusten vastaisesti riitti vain yhteen ateriaan ja yhteen välipalaan. :)
En tiedä olisiko kauhean epäortodoksista lurauttaa sipulien joukkoon pari ruokalusikallista balsamicoa?

Tästä voisi tulla hyvä päivä

Olen viime aikoina jättänyt aamupalat väliin tai syönyt leipää tai pullaa, pahimmissa tapauksissa molempia. Leipä on hyvää ja pulla vielä parempaa, mutta oikeasti kylläinen ja virkeä olo minulle tulee kun syön aamulla hedelmäisen tai marjaisan ja reilusti siemenisen smoothien. Jugurttipirtelölläni pitää myös olla reilusti kokoa, pieni kipponen ei riitä vaan ison kupin tai lasin pitää olla täynnä reunojaan myöten. Oheen kuppi vahvaa sumppia ja päivä kuin päivä muuttuu heti aurinkoisemmaksi ulkona vallitsevasta säätilasta tai mielen myllerryksistä riippumatta.

Tyypillisesti aamupalani koostumus on seuraava:

1 banaani
1/2 - 1 dl marjoja tai hedelmä (omena, mandariini, luumu, persikka, pala ananasta, mitä näitä nyt on)
1 rkl seesaminsiemeniä
1 rkl auringonkukansiemeniä
1 rkl pellavansiemeniä
1 rkl kurpitsansiemeniä
2 dl luonnonjugurttia

Kaiken muun paitsi kurpitsansiemenet jauhan tehosekoittimessa sileäksi, kurpitsansiemenet kippaan smoothien päälle. Minä nautiskelen aamiaiseni lusikalla Hesaria lukiessa ja lopuksi Alfa-kissa nuolee astian, mahdolliset kokonaiset pellavansiemenet tarkkaan kiertäen.

Syyskuun alussa ostin torilta ihan näitä ihania aamiaisia silmällä pitäen mielettömän satsin lempimarjaani puolukkaa, josta toki syntyy myös muita herkkusia. Vasta tänään surautin satsista ensimmäisen smoothien, lisänä jugurttia tietenkin ja pari ruokalusikallista tahinia ja pellavansiemeniä. (Lasi ei ihme kyllä kelvannut Altsulle nuoltavaksi, kissani eivät taida pitää tahinista.)

Näin se päivä lähti käyntiin, suunnitelmissa tehdä muutama koru pitkästä aikaa, suunnitella omia nettisivuja, kirjoittaa työhakemus ja laittaa uusiksi tämän blogin aiheet ja raaka-aineet -lista.

Lopuksi pieni vinkki: laita tehosekoittimeen ensin kaikki muuta aineet ja niiden päälle jugurtti.

Alfa aka Altsu A kasan alimmaisena vasemmalla. Siitä kohti oikeaa aamupäivätsetaa vetävät James ja Bella. Yksi puuttuu, se taitaa maata omassa korissaan kylppärissä, Jäbä nimittäin.

Ja vielä ihan viimeiseksi lyhyt linkkilista:
Jugurtin voi tehdä itse
Puolukat ja jugurtti toimivat erinomaisesti jälkkärinä
Smoothie syntyy myös ilman maitoa pähkinöistä

Vadelma-suklaamoussekakku

Leipurilta taisi lähteä vähän lapasesta tää homma nyt. Piti tehdä kakku n. 20 hengelle.
Ohjeissa lukee, että kuuden munan kakku riittää. No en uskonut ja tein kahdeksan munan pohjan. Eikä sekään niin mitään, mutta pienellä järjen ja spatiaalisen hahmotuskyvyn käytöllä olisi pitänyt ymmärtää, että tästä kakusta tulee valtava.
Työvaiheita on aika monta, mutta sen ei kannata antaa lannistaa, sillä kaikki vaiheet ovat helppoja ja nopeita.
Pohja on leivottu 26 sentin vuokaan ja alkuperäisohje täytteisiin on Kotiliedestä. Kakku meni ystäväni pojan ristiäisiin ja oli kuulemma erittäin hyvää. Toiveena oli suklaakakku ja päädyin mousseen koska silleen kakusta saa myös raikkaan ja pystyy ottamaan isomman palan mikä on aina suotavaa suklaisen kakun kyseessä ollessa. En nähnyt itseäni muotoilemassa sinistä marsipaanivauvaa, enkä missään nimessä halua nähdä sitä kakkua, johon olen sellaisen mennyt muotoilemaan. Niinpä kakun koristelu minun osaltani rajoittui ganacheen.
Ristiäiset olivat sunnuntaina ja olen aika varma, että kakkua on jäljellä edelleen..

Pohja:
8 kananmunaa
4 dl sokeria
50 g voita sulatettuna
3 dl vehnäjauhoja
1 dl perunajauhoja
1 dl kaakaojauhetta
kostutukseen 2 dl maitoa ja 1 tl vaniljatahnaa

Vatkaa munat ja sokeri mahdollisimman vaaleaksi mahdollisimman kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita varovasti vaahtoon sulatettu hieman jäähtynyt voi. Sekoita kuivat aineet keskenään. Siivilöi ne vähän kerrallaan munasokerivaahtoon ja nostele varovaisesti vaahdon joukkoon. Kaada kakkumassa voideltuun vuokaan ja paista sopivanlämpöisessä uunissa sopivan aikaa. Olisko 200 astetta ja 45 min?
Askartele leivinpaperista jatketta irtopohjaisen vuoan reunoiksi. Minä taitoin kolme arkkia puoliksi ja kiinnitin ne toisiinsa klemmareilla ja asettelin vuoan reunojen sisään.
Leikkaa jäähtynyt kakku kolmeen siivuun. Aseta päällimmäinen siivu mielellään tarjoilualustalle (tässä kokoluokassa valmiin kakun siirtäminen alustalta toiselle on haasteellista) vuokareunojen ja paperihökötyksen sisään. Kostuta.
Kaada pohjalle suklaamousse ja pistä jääkaappiin hyytymään.
Nosta hyytyneen moussen päälle seuraava kakkulevy ja kostuta.
Kaada perään vadelmamousse (tässä vaiheessa itse vuoan reunat ovat loppuneet kesken ja paperin tarpeellisuus on käynyt ilmiselväksi). Hyydytä jääkaapissa. Nyt voit nostaa vuoan pois ja irrottaa paperin. Aseta viimeinen kakkulevy pinon päällimmäiseksi, kostuta ja kuorruta.

Suklaamousse
250 g tummaa suklaata
5 dl kuohukermaa
2 valkuaista

Sulata suklaa vesihauteessa. Vatkaa kerma kovahkoksi vaahdoksi. Vatkaa valkuaiset erittäin kovaksi vaahdoksi. Sekoita suklaasula kermavaahtoon. Nostele joukkoon valkuaisvaahto.

Vadelmamousse
6 liivatelehteä
3 pss vadelmia
1 sitruuna
5 dl kuohukermaa
2 dl tomusokeria
2 valkuaista

Laita liivakot kylmään veteen likoamaan
Kiehauta vadelmat ja paseeraa ne, jotta saat pois enimmät siemenet. Säästä tilkkanen mehua liivatetta varten. Raasta vadelmien joukkoon sitruunan kuori ja purista mehu. Vatkaa kerma kovahkoksi vaahdoksi. Vatkaa valkuaiset erittäin kovaksi vaahdoksi. Sekoita kermavaahtoon vadelmat ja tomusokeri. Nostele joukkoon valkuaisvaahto. Kuumenna vadelmamehu. Ota liivakot vedestä ja purista ylimääräinen vesi pois. Sekoita liivakot mehuun. Kaada moussemassaan ja nostele sekaisin.

Kuorrutus
2 dl kermaa
300 g tummaa suklaata
1 rkl voita

Kuumenna kerma ja paloittele suklaa. Sulata suklaapalat kuumaan kermaan. Sekoita sulaneen massan joukkoon voi. Anna jäähtyä kunnolla ja levitä sitten lastalla kakun reunoille ja päälle.

Katkarapusoppaa

Tom yum on ihan maailman paras keitto ja sitä on pakko saada aina kun käy thaimaalaisessa ravintolassa. Toivottavasti vielä joku päivä pääsen maistamaan keittoa alkuperämaassansa.
Tämän oman keitelmäni koostumus ei kylläkään ole tom yum, vaan tommy toimi inspiraation lähteenä tälle 'mitä nyt kaapista sattuu löytymään' -sopalle.
Kaapista löytyi limeä, inkivääriä, chiliä, kahta eri kokoa katkarapuja, sitruunaruohoa ja kalakastiketta sekä ruohosipulia. Hyvää oli.

Vinkatkaapa lukijat kotiseutujenne parhaat thaikkuravintolat kommenttilootaan.
Minä pidän Orchidista ja se on sopivasti tuossa melkein kotia vastapäätä ja Tampereella tulee aina käydä Faasaissa Koskikadulla.