Poro-kastanjapata

maanantai 10. marraskuuta 2008

Eli Hesarin marraskuun Kuukausiliitteestä Vivi-Ann Sjögrenin hirvi-kastanjapataa porolla. Poron valintaan oli sellainen yksinkertainen syy, että sitä sattui olemaan. Nauta sopinee yhtä hyvin kuin kaksi edellä mainittua.
Tämä on uusi lempiruokani, rakastan kastanjoita ja tässä padassa niiden maku ylsi aivan uusiin ulottuvuuksiin.

Kastanjoiden keittäminen oli minulle uutta ja jouduin turvautumaan nettiin ja kotikirjastooni. Mm. monet italiankieliset nettisivut ohjeistivat keittämään kastanjoita puolesta tunnista tuntiin ja Larousse Gastronomique ohjeisti tekemään kastanjoihin viillon, paahtamaan todella kuumassa uunissa kahdeksan minuuttia, kuorimaan kuumina ja keittämään sen jälkeen vielä jokusen minuutin. Monenmoisista ohjeista masentavimman tarjosi WSOY:n upea klassikko ’Ranskalaisen keittiön salaisuudet’: ”Sisäkuoren irrottaminen on vaivalloista, käyttipä mitä menetelmää hyvänsä”. Samainen kirja tarjosi myös hankalimman käsittelyvaihtoehdon; kastanjoiden kuoresta pitäisi viiltää kolme milliä yhdeltä puolelta, laittaa kylmään veteen, antaa kiehua minuutti ja sen jälkeen nostaa niitä vedestä kolme kerrallaan ja vielä lopuksi upottaa uppiniskaisimmat kiehuvaan veteen. Plääh.
Päädyin kompromissiin: tein kastanjoihin ristiviillot ja keitin 20 minuuttia suolatussa vedessä. Ensimmäisen sisäkuori irtosi ongelmitta, toisen sisäkuori irtosi ongelmallisesti ja kolmannen kohdalla otin esiin vihannesveitsen. Neljännen kohdalla kirosin itseäni kun en ollut noudattanut Laroussen ohjetta. Ikään kuin mulla olisi ikinä ollut mitään ongelmia irrottaa kuorta paahdetuista kastanjoista… kele.
Veitsen käyttö aiheutti pienoista hävikkiä ja mureentumaa, joka osoittautui lopulta hyväksi asiaksi, vaikka ne, joista kuori irtosi suosiolla, olivat mukavan näyttäviä. Jos Kuukausiliitteen jutusta ilmenee sopivin keittometodi, niin se jäi multa huomaamatta ja mikäli joku kyseisen metodin tuntee, niin varmaankin ystävällisesti jakaa sen meidän muiden kanssa tuonne kommenttilootaan, tiksis.

Vasta kerran käytetty valurautainen fondue-patani pääsi parka arvoiseensa käyttöön, alkuperäisohjeessa neuvotaan käyttämään nääs rauta- tai savipataa, uskoisin kattilankin kelpaavan. Minulla ei ollut poroa ihan tarvittavaa määrää ja laitoin lisäksi kolme siivua pekonia. Poistin chilistä suurimman osan siemenistä liiallisen lämmön välttämiseksi (oli muuten hyvä idea), pippurit laitoin pataan kokonaisina. Persilja korvaantui ruohosipulilla, lisäkkeeksi keitin suppilovahverorisoton kuivatuista suppiksista.

Ohje kopioitu suoraan Kuukausiliitteestä niitä varten joille ei Hesaria tule:

800 g hirven palapaistia
öljyä tai voita
2 sipulia
1 rkl jauhoja
suolaa
mustapippuria
valkopippuria
2 laakerinlehteä
tuoretta chiliä
persiljaa
(tilkka punaviiniä)
250 g keitettyjä kastanjoita
1 dl kermaa

Ruskista lihat ja siirra ne savi-tai rautapataan. Kuori, pilko ja ruskista sipulit, siirrä ne pataan ja sekoita joukkoon jauhot. Huuhdo paistinpannu vesitilkalla ja lisää kiehuvana pataan. Lisää vettä niin paljon, että lihat miltei peittyvät. Lisää mausteet ja hauduta miedolla lämmöllä kannen alla välillä hämmentäen, kunnes liha on mureaa (tunnin parin kuluttua). Lisää keitetyt kastanjat (ja viini) ja hauduta vielä 10 minuuttia. Lisää kerma ja tarjoa lisäkkeenä riisiä, jossa on paistettuja sieniä ja persiljaa.

3 kommenttia

  1. Mietin että miten tää on jäänyt huomaamatta, mutta enhän mä vielä ole marraskuun Kuukausiliitettä ehtinyt avaamaankaan :)
    Tän on oltava maistuvaa, pakko kokeilla! Saa nähdä miten meille käy kastanjoiden parissa...

    VastaaPoista
  2. Kastanjankuorinta on aika pain-in-the-ass puuhaa.Viime syksynä kokeilin jotain aivan uutta: laitoin hiiligrillin kuumaksi ja kuumensin kastanjoita tulen päällä kahvallisessa ja reiällisessä vokkipannussa.Ihan sellaisinaan, ilman viiltoja tms.Ja a´vot:kastanjat alkoivat poksahdella auki ja sisäkuori jäi siististi ulkokuoreen kiinni. Lopputulos oli puhdas, kuoreton kastanja, joka maistui vielä miedosti savulle.
    Tällaisia pannuja myydään ainakin kesäisin rautakaupan grilliosastolla. Omani valmistaja oli antanut pannulle salaperäisen nimen"Shanghai wok".Jostain isosta marketista niitä voisi löytää ehkä näin joulun allakin.
    Hommaa voisi ainakin kokeilla sisäkeittiössä kuivalla valurautapannulla tai pinnoittamattomassa teräsvokissa.Miksi se ei onnistuisi. Pannua on varmasti syytä pitää koko ajan pienessä liikkeessä ja heitellä kastanjoita edes takaisin. Kertokaa jos kokeilu onnistuu!

    VastaaPoista
  3. Anonyymi: Mä kokeilen sun vinkkiä heti kun kastanjoita taas saa. Koitin niitä eilen ostaa, mutta niissä on kuulemma joku laatuongelma tällä hetkellä eikä Stockalta saanut. Toivottavasti laatu paranee pian.
    Nyt harmittaa että asun kerrostalossa keskellä kaupunkia vai mitäköhän naapurit tuumaisivat jos pistän grillin pihalle pystyyn ja ryhdyn paahtohommiin? :)
    Siinähän voisi tietty samalla tarjota naapureille itsevalmistettua puolukkaglögiä kastanjoiden kyytipojaksi..

    VastaaPoista

Blogger Template created by Photographic Elements