Baby, you are back!

Kaikista parhaista parhain eli vihreä tankoparsa on täällä!

Minun parsakauteni alkaa pääsiäisestä, tänä vuonna otin tosin vähän ennakkoa ja valmistin ihanaa ruokaisaa salaattia jo paria päivää ennen h-hetkeä. Pääsiäinen oli kyl tänä vuonna sen verran myöhään, että hyvä kun maltoin odottaakaa. Tästä päivästä lähtien minulla ei tule olemaan mitään mitä tänään söis -ongelmia, oi onnea!

Salaatissa parsan lisäksi Napoli mixiä, kirsikkatomaatteja, kikherneitä, kevätsipulia ja halloumia.

Ihan kuin kaksi pientä lohikäärmeenpoikasta juttelisi valkeilla kivillä. :)

Avokado-suklaamousse

Tämä terveellisiä rasvoja, flavonoideja ja ties mitä superfoodeja tihkuva jälkiruoka oli kova sana blogeissa pari vuotta sitten.
Avokado hyvää, suklaa hyvää, mikä voisi mennä pieleen? Sitruuna on hapanta ja kaakaojauhe kitkerää, mutta tilanne korjautuu sokerilla. Sitä tosiasiaa, että tämä oli aivan kamalaa, ei korjaa mikään.

Ehkä jos tätä olisi ollut tarjolla vain lusikallinen, niin olisin toista mieltä, mutta kun ohjeessa sanottiin, että yhdestä avokadosta tulee yksi annos..

1 kypsä avokado
1 rkl sitruunamehua
0,5 dl vettä
0,5 dl kaakaojauhetta
0,5 dl sokeria

Kuori avokado, poista siemenenmollukka, laita kaikki aineet kulhoon ja soseuta.

Torta pasqualina

Italialaista, tarkemmin sanottuna ligurialaista pääsiäispiirakkaa olen tehnyt ennenkin. Vaikka piirakka ei omaan makuuni olekaan, on se mielestäni niin hienon ja herkullisen näköinen, että sitä on ilo leipoa ruokavieraille. Tällä kertaa sain vieraikseni ihanat Kopin naiset eli kirjakerholaiset, joille piirakka maistui erinomaisesti. Piirakka on sen verran tuhtia ja siksi riittoisaa, että kaikille pakattiin vielä palat folionyyttiin kotiin viemisiksi.

Tarjolla oli myös pitsaa, vihreää salaattia, tuoretta leipää ja herkullisia juustoja. Jälkiruoaksi tein terveellistä avocado-sulkaamoussea, siitä lisää myöhemmin.

Piirakkaan käytettävän ricottan hain Hakaniemen hallista Lentävästä lehmästä. Jos ikinä tulee asiaa halliin tai vastaavanlaiseen juustokauppaan, niin ostakaa tätä irtomyytävää ihanuutta vaikka ihan vähäisesti maistiaisiksi, ihanaa!

Kertaan tähän vielä reseptin, se poikkeaa hieman parin vuoden takaisesta. Ihan alkuperäinen on Giallo Zafferanosta ja siitä vieläkin alkuperäisempi, jonkun italialaismummelin satojen vuosien takaa. 

1 iso voitaikinalevy (600 g)
500 g pinaattia
500 g ricottaa
100 g parmesaaniraastetta
9 kanamunaa
ripaus muskottipähkinää

Huuhtele pinaatti. Keitä pinaatti nopeasti isossa kattilassa. Keitinvedeksi riittää huuhtelusta lehtiin jäänyt neste.
Valuta ja jäähdytä pinaatti. Purista jäähtyneestä pinaatista ylimääräinen neste ja silppua.
Sekoita pinaattisilppu ricottaan. Lisää parmesaani, muskotti ja kolme kananmunaa. Sekoita.
Leikkaa taikinalevy kahteen osaan, toinen osa 1/3 ja toinen 2/3-kokoinen. Kauli isompi taikinanpuolikas niin isoksi että se riittää peittämään korkeareunaisen piirakkavuoan pohjan ja reunat. Kauli pienempi osa niin suureksi, että se peittää piirakkavuoan. Laita vuoka kaulitulle taikinalevylle ja leikkaa taikinasta veitsellä ympyrä vuokaa mukaillen.
Pistele pohjataikinaan reikiä haarukalla ja nostele täyte vuokaa. Tee lusikalla täytteeseen viisi koloa ja riko jokaiseen kananmuna.
Tee pyöreään taikinalevyyn pari reikää ja nosta levy piiraan päälle. Tasaa taikina vuoan reunoilta veitsellä ja käännä reunat piirakan päälle. Voitele kananmunalla.
Paista 200-asteisessa uunissa n. tunti. Jäähdytä ennen tarjoilua.

Panna cotta ja mustikka-limoncellokastiketta

Panna cotta on yksi ihanimpia jälkiruokia mitä olemassa on! Ja kaiken lisäksi ylihelppoa tehdä.

Terveellisenä ajatuksena oli tehdä soija cottat, mutta soijajuomasta edellisenä iltana keittämäni kaakao oli niin karmaisevaa, että päätin hylätä kaikki terveysintoilut ja turvautua aina pettämättömään ehtaan kermaan.
Tein keitetyt kermaseni rengasmuotteihin, joista ne voi irrottaa lautaselle. Liivatetta pitää vain olla tarpeeksi ja muotit pitää tilkitä vuotamattomiksi. Teippasin muotteihin tiiviisti kelmua maalarinteipillä. Ohjeet kahdelle

Panna cotta

3 liivatelehteä
3 dl kermaa
1 dl sokeria
puolikas vaniljatanko

Laita liivatelehdet kylmään veteen likoamaan.
Mittaa kattilaan kerma ja sokeri, lisää puolikas halkaistu vaniljatanko.
Kuumenna kunnes sokeri on sulanut ja vaniljatangon sisus irronnut kermaan. Kerman tarvitsee vain kiehahtaa.
Siivilöi kerma muotteihin ja nosta jääkaappiin hyytymään muutamaksi tunniksi.

Mustikka-limocellokastike

2 rkl limoncelloa
2 rkl mustikoita
1 rkl sokeria

Mittaa kaikki aineet pieneen kattilaan ja kiehauta.
Lusikoi lämmin kastike panna cottan päälle.

Karamellisoitua sikuria

Alkuperäinen ohje on BBC Foodista ja Sophie Grigsonin käsialaa. Hedelmäkulhossa lepäilevä appelsiiniksi muistamani sitrushedelmä osoittautuikin verigreipiksi kun ruoanvalmistushetki oli käsillä, joten tuplasin vain hunajan määrän ja hyvää tuli. Tai hyvää ja hyvää, oli varmaan hyvää jos tykkäs. Ruokavieras ainakin tykkäs, se söi tämän paahtopaistin lisukkeen viimeistä palasta myöten. Itse sain nielaistua yhden lehdykän kun nopeesti nielaisin, tämä meni minun osaltani vakavaa henkistä allergiaa aiheuttavaan lämmitetyn klorofyllin ryhmään.














4 sikuria
25 g voita
4 rkl hunajaa
½ verigreippi
mustapippuria














Poista sikureista kannat ja halkaise pitkittäin. Erottele lehdet.
Voitele uunivuoka voilla. Lado sikurinlehdet vuokaan limittäin.
Valuta päälle hunaja ja greippimehu. Tiputtele loput voista vuokaan nokareina, mausta vielä mustapippurilla.
Paista 180-asteisessa uunissa n. tunti välillä lehtiä käännellen.