Kerhomuonaa

Lukupiirimme, eli Kirjakerho KOP, kokoontuu noin kerran kuussa keskustelemaan kirjallisuudesta ja maailmanmenosta noin ylipäätäänkin. Oleellisena osana näinhin iltoihin kuuluvat ruoka ja punaviini. Eilen keskustelua Khaled Hosseinin kasiplus-kirjasta ’Tuhat loistavaa aurinkoa’ evästivät parsa-perunasalaatti, tomaattijuustopiirakka, mozzarella-salaatti ja jotain artisokkaan liittyvää.
Parsa-perunasalaatin inspiraation lähde ja alkuperäinen resepti löytyvät Soppakellarista.
Tomaattijuustopiirakan ohje on omasta päästäni eräälle ystävälleni muutama viikko takaperin räätälöity ja erittäin hyväksi havaittu.
Artisokkaan palataan myöhemmin, sillä salamahaastoin Soppakellarin toteuttamaan ruokaa tuoreesta latva-artisokasta, eikä olisi korrektia käydä haasteaikana omia viritelmiä aiheesta esittämään.
Jälkiruokaakin oli, vokattua ananasta, mutta unohtui ottaa kuva.
Ohjeet kuudelle.

Parsa-perunasalaatti
nippu vihreää parsaa
10 kiinteää perunaa
kourallinen rucolaa
1 dl oliiviöljyä
1 sitruunan raastettu kuori
puolikkaan sitruunan mehu
2 rkl vahvaa sinappia
2 rkl kapriksia
ripaus suolaa

Keitä perunat kypsiksi kuorinensa. Keitä kuorittuja parsoja suolatussa vedessä pari minuuttia ja nosta heti alustalle jäähtymään etteivät ne jatka kypsymistä ja muutu lötköiksi. Valmista kastike eli sekoita huolella keskenään kaikki loput aineet (paitsi rucola), käytä sekoittamiseen haarukkaa ja panele sillä kapriksia hiukan rikki. Pilko perunat muutamaan osaan ja pätki parsa, viimeistään tässä vaiheessa on hyvä hankkiutua parsojen puumaisesta varrenosasta eroon. Sekoita keskenään perunat, parsat ja kastike. Lisää rucola vasta kun salaatti on tarpeeksi jäähtynyt.

Tomaattijuustopiirakka
piirakkataikinaan tulee voita, jauhoja ja kananmuna, summissa kaikkee muuta paitsi kananmunaa
Täyte:
purkillinen aurinkokuivattuja tomaatteja öljyssä
1 paketti fetaa
1 ruukku basilikaa
250 g ricottaa
1 dl kermaa
1dl raastettua parmesaania
2 kananmunaa
vastarouhittua mustapippuria
(suolaa)

Valuta tomaateista öljy ja silppua ne. Pilko feta hyvin pieniksi kuutioiksi. Irrota basilikasta lehdet ja revi ne käsin. Sekoita kaikki aineet keskenään, mutta säästä parmesaania piirakan päällekin. Rouhi täytteeseen mustapippuria, tarkista maku ja lisää suolaa vain jos tarpeen. Kaada täyte piirakkapohjaan, ripottele loput parmesaanista pinnalle ja laita 225 asteiseen uuniin 40 minuutiksi, voi olla että pitää olla uunissa pidempäänkin.

Mozzarellasalaatti
laatikollinen vuonankaalia
2 puhvelinmaitomozzarellaa
kourallinen paahdettuja pinjansiemeniä
suolaa
oliiviöljyä

Jälkiruokana toimivat vokatut ananastangot.
Olen jo kaksi kertaa nähnyt tv:ssä jonkun ruotsalaisen naisen valmistavan ananasvokkia, mutta en ole kummallakaan kerralla vaivautunut kuuntelemaan mitä muuta vokkiin tulee. Jos joku on vaivautunut, tai tietää mikä ohjelma on kyseessä, niin viitsiikö pistää kommenttia, että saan alkuperäisen ohjeen?
Oma versioni oli ihanaista! Käytin kokonaisen reilun kaupan ananaksen, yhden desin pakastevadelmia ja puoli desiä muscavado-sokeria. Laitoin kaiken vokkipannuun ja kuumensin ja hämmensin kunnes sokeri oli sulaa ja vadelmat hiukan hilloontuneet, muutaman minuutin siis. Tämän ihanuuden kanssa nautimme mascarpone-sitruunavaahtoa: purkki mascarponea, desi kermaa, 1 sitruunan raastettu kuori ja mehu, aitovaniljasokeria. Nam!

Pastaa, parsaa, sitruunaa ja pekonia

Tämä saattaa näin äkkiseltään muistuttaa paljonkin jo aiemmin sepustamaani parsapastaa, mutta on maultaan todellisuudessa hyvin erilainen. Kasvissyöjät voivat korvata pekonin pinjansieminillä.
Eikä tällä viikolla ole muutakaan tullut keitettyä; maanantaina lämmitin viikonloppuisia tähteitä, tiistaina söin pelkkää pullaa (voitteko kuvitella, nousin ennen seiskaa aamulla ja aloin leipomaan toscapullia), pullalinja jatkui vähän keskiviikon puolellekin ja muuta en muistaakseni syönytkään, eilen illallistin rakkaan ystävän kanssa Lasipalatsissa parsaa. Et oli jo aikakin keittää jotain kotona.

5 vihreää parsaa
3 rkl pekonikuutioita
2 rkl sitruunamehua
oliiviöljyä
suolaa
basilikaa
(pecorino ricottaa)
ja pastaa tietenkin

Kuori parsat ja leikkaa kovat kannat pois, pilko muutaman sentin pätkiin. Laita parsat kiehuvaan suolattuun veteen kahdeksi minuutiksi. Määräajan umpeuduttua, nosta parsat kattilasta esim. reikäkauhalla. Laita veteen vuorostaan pasta.
Käristä pekonikuutioita pannulla, niin että ne saavat väriä ja rapeutuvat. Lisää parsat pariksi minuutiksi ja ota pannu sitten liedeltä. Lisää sitruunamehu, oliiviöljy ja revityt basilikanlehdet. Sekoita valmiin pastan kanssa, (murenna joukkoon pecorino ricotta) ja tarjoa pecorinoraasteen kera.

Salama iskee Soppakellariin

On aika jatkaa salamahaastetta.
Ensin haluan kiittää Aria haasteesta, ilman en olisi todennäköisesti ikinä villisikaa valmistanut ja olisin jäänyt yhtä ihanaa kulinaristista kokemusta köyhemmäksi.

Salama siirtyy tällä viikolla Soppakellariin.

Haaste:

• Haastaja: Prinsessakeittiö
• Haastettu: Soppakellari
• Haasteen aihe: Tuore latva-artisokka
• Deadline: 4.5.2008
• Valmista ateria tai ateriakokonaisuus, jonka pääraaka-aineena on latva-artisokka ja nimenomaan tuore sellainen. Rajoitteita on kolme: ruoka ei saa olla uusimmasta Glorian ruoka & viini -lehdestä :), ruoka ei saa sisältää munakoisoa, koska haastaja on sille kovasti allerginen, ruoka ei saa sisältää pinaattia, koska haastaja on sille kovasti henkisesti allerginen

Ilmoita minulle, kun olet valmistanut haasteruoan. Haastajana sitoudun kokeilemaan reseptiäsi ja arvioimaan lopputulosta julkisesti. Reseptiin saat vapaasti poimia aineksia ja ideoita muualta, mutta laina-ajatuksista tulee raportoida hyvän tavan mukaisesti. Täysin omiaankin on suotavaa pistää. Outokin saat olla. Pääasia on pitää hauskaa!

Kun olet suoriutunut tehtävästä, sinulla on oikeus ja kunnia laittaa Salamahaaste eteenpäin haluamallesi blogikokille. Ennen haastamista on kohteliasta tarkistaa, että bloggaajalla on aikaa toteuttaa haaste viikon sisällä.

Tarkoitus on, että valikoit omaan haasteeseesi sellaiset ruoka-aineet, joista todella haluaisit jonkinlaisen purtavan tai joita haluaisit oppia käyttämään. Sinun tulee perehtyä haastamaasi blogiin riittävästi, jottet valikoi lihaa kasvissyöjälle tai viljaa keliaakikolle. Jos raaka-aineet ovat kuitenkin sopimattomia haastetulle, voit vaihtaa tuotteet.

Haasteen ei tarvitse toteutua armottomasti vuoden jokaisena viikkona välittömästi edellisen haasteen perään, vaan välissä voi olla ainakin päiviä. Lisäksi esimerkiksi kesällä haastepallo voi pysähtyä pidemmäksikin aikaa, toivottavasti ei kuitenkaan kokonaan.

Osallistujana sinulta edellytetään korkeaa moraalia ja eettistä toimintaa.

Parsa-saltimbocca

Oikeasti saltimbocca on Lazion maakunnalle ja erityisesti Rooman alueelle tyypillinen ruoka (toisin laajalti ympäri maailmaa levinnyt herkku), joka valmistetaan hyvin ohueksi leikatusta vasikanlihasta, tuoreesta salviasta ja prosciutto crudosta eli ilmakuivatusta kinkusta. Tämän ruokalajin historia ylettyy muistakseni niinkin pitkälle muinaisuuteen kuin 800-luvulle, mutta voin muistaa väärinkin. Vuosisatojen saatossa pitkin maailmaa on kehitelty lukemattomia variaatioita niin lihan valinnan kuin kastikkeenkin suhteen.
Minun variaatiossani vasikka vaihtui parsaan ja osallistun samalla huhtikuun ruokahaasteeseen.

Sapuske on helppo valmistaa, tosin rullien kääriminen vaatii hiukan kärsivällisyyttä. Toimii hyvin alkupalana tai alkuruokana, kuten meillä eilen ennen villisikaa tai suuremmissa määrin pääruokana, vaikkapa sitruunarisotolla lisäköitynä. Maultaan nämä saltimbocca di asparagi olivat taivaallisia.

12 tankoa vihreää parsaa
6 siivua ilmakuivattua kinkkua
6 tuoretta isohkoa salvian lehteä
2 rkl voita
1 dl parsojen keitinvettä
1 dl kuivaa valkoviiniä
suolaa

Kuori parsat ja leikkaa kovat kannat pois. Keitä parsoja suolatussa vedessä muutama minuutti. Minä nautin parsani erittäinkin rapsakoina, joten keitin tasan kaksi minuuttia. Nosta keitetyt parsat heti leikkuulaudalle jäähtymään, jotta kysyminen lakkaa ja parsat säilyttävät kauniin vihreän värinsä.

Pätki jäähtyneet parsat kahteen osaan. Aseta kullekin kinkkusiivulle yksi salvian lehti ja neljä palaa parsaa ja rullaa tiukaksi rullaksi.

Paista rullia voissa puolesta minuutista minuuttiin kummaltakin puolelta. Nosta rullat (mielellään lämmitetyille) lautasille ja valmista kastike eli kaada rullien paistinpannuun keitinvesi ja valkoviini ja keitä kasaan kunnes jäljellä on n. kolmasosa. Tarkista maku ja lisää suolaa jos tarpeen. Lusikoi saltimbocca-annoksille ja tarjoile heti.

Coppaan kiedottua villisikaa kevätlisukkeella

Prinsessa vastaa salamahaasteeseen toivoakseen haasteajan puitteissa.  Maalishaasteen innoittama äijistä äijin Ari antoi minulle aiheeksi (aineeksi) villisian.

Ihan ensimmäiseksi mieleeni tuli valmistaa pastakastike, kuinkas muutenkaan, mutta haastaja toivoi paistettua villisikaa ja halusin kunnioittaa haastajan toivetta.

Asterixeista ei löytynyt sopivaa ohjetta haasteeseen sovellettavaksi, joten oli turvautuminen googleen. Suomenkielisestä googlesta ei löytynyt juurikaan mitään, joten vaihdoin italiaksi. Yritin myös ranskaksi, mutta puutteellisen kielitaitoni vuoksi en löytänyt yhtään reseptiä tai ainakaan en tajunnut yhtään selaamaani tekstiä reseptiksi.
Selvisi kuitenkin, että villisika on Toscanan alueelle tyypillistä ruokaa, ja valmistettiin siitä mitä tahansa, alkaa valmistus punaviinissä marinoinnilla, joka kestää yhdestä kolmeen vuorokautta. Marinoinnin tarkoituksena lienee poistaa riistaista makua, tosin epäilen voimakkaasti Kampin K-kaupan pakastealtaan villisian olevan peräisin villisikalasta. En ottanut riskiä, vaan suunnistin Alkoon hakemaan pullollisen marjaisaa ja mausteista toscanalaista punaviiniä. Googlesta muuten selvisi, että vaihtamalla viinin maakuntaa saa ruoasta lähes jokaisen Italialaisen maakunnan perinneherkun.. NIIN italiameininki! Yleisimmin villisiasta taidetaan valmistaa pitkään punaviinissä haudutettua pataa karjalanpaisti-tyyliin, mutta haastesika päätyi uuniin yrttipedille coppa di Parmaan käärittynä.

Lopputulos oli todella todella todella hyvää, kiitos Ari, että haastoit minut tähän!
Otin joka valmistusvaiheesta hulluna kuvia, kun kerrankin oli hyvät valaistusolosuhteet. Sepustan siis ruoan valmistuksen vaihe vaiheelta kuvien kera. Kaikkia aineita saa Ari K-Marketista ja määrät on kahdelle ja ohjeen moniosaisuudesta huolimatta tosi helppo valmistaa.
Ensin raaka-aineluettelo:

420 g villisian ulkofileetä (sellainen pakastepaketti siis, siinä on kaksi palaa)
½ l punaviiniä
1 sipuli
1 sellerin varsi
1 porkkana
3 valkosipulinkynttä
2 laakerinlehteä
1 rkl katajanmarjoja
1 pkt coppa di parmaa
kaksi oksaa rosmariiniä
2 oksaa timjamia
1 rkl voita
tilkka oliiviöljyä
suolaa
vastarouhittua mustapippuria

Marinoi lihaa punaviinissä ja vihanneksissa vuorokauden ajan. Marinadia varten lohko sipuli, pätki porkkana ja selleri, kuori ja likistä valkosipulinkynnet. Laita edellä mainitut kera katajanmarjojen ja laakerin lehtien jääkaapinkestävään astiaan. Laita astiaan liha ja kaada päälle punaviini. Peitä astia ja laita jääkaappiin. Ensimmäinen ajatus villisian killuessa marinadissansa oli, että jaa näinköhän tästä muka jotain tulee, mutta ei auttanut kuin luottaa, kun joka ikinen googlettamani resepti alkoi suurin piirtein näin. 26 tunnin kuluttua, kun nostin astian lämpimään ja raotin kantta, oli tuoksu niin hurmaava, että ei sitä voi sanoin kuvaillakaan.

Nosta lihat marinadista ja kuivaa hieman, säästä marinadi kastiketta varten. Ota niihin vähän karsinogeenia eli paista voissa pannulla muutama minuutti joka puolelta. Nosta lautaselle ja suolaa ja pippuroi kummaltakin puolelta. Lautaselle laittaminen on tärkeää, koska kuumaa lihaa on todella vaikea kääriä coppaan, jonka rasva alkaa sulaa.

Asettele coppa di Parman siivut tuorekelmulle siten, että siivujen reunat ovat hiukan päällekkäin. Aseta ulkofile leikkeleille ja kääri fileen päälle kelmua apuna käyttäen. Sido narulla, jotta coppa pysyy lihassa kiinni vielä uunissakin. Itse käärin villisian ja coppan tiiviisti kelmuun ja laitoin jääkaappiin kymmeneksi minuutiksi ja sidoin vasta sitten. Tämä ei ole lainkaan välttämätöntä, mutta auttaa kummasti kun liha ja coppan rasva viilenevät. (Coppa di Parma on Parman alueelle tyypillinen leikkelemakkara, joka valmistetaan sianniskasta ja mausteista, kuten yrteistä ja viinistä. Samankaltaista tuotetta valmistetaan eri puolilla italiaa, mutta ne kulkevat eri nimillä ja ovat aavistuksen erilaisia. Villisian voisi kääriä myös esim. prosciutto crudoon eli parmankinkkuun.)

Lurauta uuniastiaan kaksi sievää lätäkköä oliiviöljyä ja asettele lätäköille oksat rosmariinia ja timjamia. Asettele lihakääröt yrttien päälle ja laita 150 asteiseen uuniin n. tunniksi tai hiukan vajaaksi (paistomittari kinkkulämpötilaan).

Kääri valmis liha folioon vetäytymään muutamiksi minuuteiksi, leikkaa ja aseta tarjolle.
Marinadista keitin kastikkeen eli ongin vihannekset ja mausteen pannulle oliiviöljyyn ja freesasin muutaman minuutin. Kaadoin viinin pannuun ja keitin kokoon noin kolmasosaan. Juuri ennen tarjoilua vatkasin kastikkeeseen ruokalusikallisen voita. Kannattaa tarkastaa maku mikäli suolaa tarvitaan. Ja kastikkeen valmistaminen kannatti todellakin, se antoi jo muutenkin täydelliselle aterialle upean silauksen.

Lisäkkeeksi valmistin kevätherneitä eli kuullotin kolmea siivutettua kevätsipulia ruokalusikallisessa voita ja ruokalusikallisessa oliiviöljyä. Lisäsin kattilaan pussillisen (200 g) pakasteherneitä ja desin valkoviiniä ja keitin kunnes viini oli lähes haihtunut. Maustoin hyppysellisellä suolaa.