Makeat teeleivät

Sunnuntaina olivat aamupalat vähissä ja Viini, ruoka ja hyvä elämä –messuilta ostettu kahvikin jäi messuseuran laukkuun.

Tuijotin siinä hetken kaappiin äärimmäisen tietoisena, että nyt juodaan teetä. Teessä ei siis ole mitään vikaa, rakastan teetä, mutta aamuisin pitäisi kyllä saada kahvia. Jotain ajattelin äkkiä leipaista ja teestä tuli mieleen teeleipä.

Muistan teeleivän lapsuudestani; se oli pyöreä, omituisen oranssi, ei missään nimessä makea muttei kyllä suolainenkaan (mauton siis) ja sitä pisteltiin haarukalla ennen uuniin laittoa. Se meni alas kun siihen sivalsi runsaasti voita ja jäähtyneenä sitä ei syönyt Erkkikään (kuka lie) ja kovaakin se oli. Mystisintä oli tietty, että se oli äitin ja tädin ja vissiin siskonkin mielestä jotenkin herkullista..
Oli muuten hyvät messut. Ensin kierrettiin Kirjamessuilla muutamat ständit ja ostettiin kumpikin muutama kirja. Sitten tulikin jo kauhee nälkä ja suunnattiin ruokamessujen puolelle pahinta nälkää maistiaisilla taltuttamaan. Ja kyllä me maisteltiinkin. Mua naurattaa vieläkin kun messuseura, joka on muuten liittynyt suklaaklubiin, maistoi habanerosipsiä (jotain tekemistä vahingonilon kanssa..). Kohta me jo suoritettiin Viini-lehden temppurataa, sitten maistettiin samppanjaa, kuoharia ja viiniä ja nälkä yltyi niin, että mentiin vielä Tony’s Deliin syömään. Kirjapuolelle ei muuten enää ehditty takaisin.
Jouduin sivujuonteelle, eli paluu teeleipiin. Kaapista pisti heti alahyllyllä silmään hunajapullo ja järkeilin, että teeleivistä voisi tulla kohtuullisia jos ne olisivat makeita. Hunajapullon vieressä seisoi pussillinen mantelilastuja ja kun vielä edellisenä päivänä olin ostanut säkillisen mantelijauhoja, olivat makean manteliset teeleipäset syntyneet.

Ohjeesta tulee 8 pikkuleipää mikä oli ihan kerta kaikkiaan liikaa, koska mun oli pakko syödä ne kaikki heti. Perusvehnäjauhot olivat loppu, joten tein durumista ja ensi kerralla ehkä veden sijaan kuitenkin kermaa. ;)

4 ½ dl vehnäjauhoja
1 dl mantelijauhoja
1 ½ tl leivinjauhetta
50 g voita
mantelilastuja
½ dl hunajaa
2 rkl mantelilastuja
2 dl vettä

Sekoita keskenään jauhot ja leivinjauhe. Lisää rasva ja nypi jauhoseos rasvaan. Lisää mantelilastut, hunaja ja vesi ja sekoita sen verran, että taikina on tasaista. Älä vatkaa äläkä sekoita varmuuden vuoksi vielä vähän.
Muotoile taikinasta märillä käsillä kahdeksan leipästä. Paista 200-asteisessa uunissa 10 – 15 minuuttia.

Nämähän muistuttavat Hanna-tädinkakkuja. Jos näitä joku intoutuu kokeilemaan (mitä lämpimästi suosittelen), niin kannattaa varautua, että sähköuunissa pinnan väritys on vähintään erilainen.

Kookos-kurpitsakeitto

Kun kaupasta löytyi oikein tumman oranssia kurpitsaa, niin en voinut mitenkään olla ostamatta kunnon kimpaletta, josta keitin upean värisen pehmeän keiton.
Chilin ostoon pyysin myyjän apua, mutta miedoksi jäi vaikka laitoin siemenetkin. Sinänsä omituinen seikka, että samoista chileistä seuraavana päivänä keitetty katkarapukeitto oli polttavan tulista, liekö tuo kookosmaito, joka maut pehmensi tai sitten se on kurpitsan taikaa.
Nautin keittoa vastaleivotun leivän ja avokadotahnan kanssa. Keittoa riitti kahdeksi seuraavaksi päiväksi ja se vain parani vanhetessaan.

1 kg kurpitsaa
1 chili
1 sipuli
1 l kasvislientä
1 tlk kookosmaitoa

Poista kurpitsasta kuori ja siemenmalto. Leikkaa jäljelle jäävä kurpitsaliha reiluiksi kuutioiksi. Kuori ja pilko sipuli, siivuta chili. Laita kaikki edellä mainitut kattilaan oljytilkkaan ja freesaa hetki. Kaada kattilaan kuuma kasvisliemi ja keitä kunnes kurpitsat ovat pehmenneen. Kurpitsanpalojen koosta riippuen tähän menee 10 – 15 minuuttia. Soseuta keitto. Kaada sosekeittoon yhden kookosmaitotölkin sisältö ja kiehauta, mutta älä enää keitä.

Keiton kuvasta tuli niin törkeen huono, ettei sitä voi millään julkaista. Kuvitus on kuitenkin kivaa, joten ihailkaa mun supersöpöä James-kissaa!

Kuubalainen leipä ja kaasu-uunin kirous

Kuubalainen leipä valloittaa blogistaniaa, kyseisen leipäsen ovat pyöräyttäneet ainakin Bella Vanillan Rossana, Patalintu ja Sillä Sipulien Hyppysellinen.
Alun perin ohje on Wayne Gisslenin kirjasta Professional Baking ja minäkin noudatin sitä grammalleen.

Leipä oli erinomaista, ulkonäöstä en voi parhaalla tahdollakaan sanoa samaa. Tai ei näistä nyt NIIN rumia tullut, mutta menin kohottamaan niitä n. 10 minuuttia liikaa kun unohduin tekemään jotain muuta ja kaasu-uunissa tuo leivonnaisten väri vaan tuppaa jäämään kalpeaksi.
Kuvista ei kerta kaikkiaan uskoisi, että leivät ovat edes kypsiä, mutta kyllä ne ovat ja niissä oli ihanan rapea kuori ahkeran kosteuttamisen ansiosta. Ja nytpä seuraakin vinkki, jota en voi kokeiltavaksi suositella kuin ihan omalla vastuulla. Korostan vielä, että ei sitten ole mun vika jos uuni tai joku sen osa posahtaa kun tätä vinkkiä noudattaa. ;) Höyrytin paistoksiani viskomalla suoraan uunin pohjalle hanakuumaa vettä. Uunista kuului karmiva natina ja pauke, mutta hyvin höyrysi. Kaasu-uunin kanssa saa muuten olla tarkkana, ettei liekki sammahda.

Kuvista ei myöskään uskoisi, että uuniin meni pyöreitä leipiä, ei neliskanttisia..
Yllä mainituista blogeista kannattaa käydä katsomassa miltä leipä voisi näyttää ja kyseisiin blogeihin kannattaa muutenkin tietty tutustua.

Uunituoreille leipäsiivuille levitin avokadotahnaa, jossa on 1 avokado, 1 limen raastettu kuori ja puristettu mehu sekä 2 rkl paahdettuja seesaminsiemeniä ja mausteeksi 1 tl chilijauhetta ja pikkasen suolaa.

Kylmäsavulohisalaattia ja piparjuurikastiketta

Kylmäsavulohi on heti raa'an lohen jälkeen parasta lohta ja kun mua on tällä viikolla väsyttänyt jotenkin poikkeuksellisen paljon, niin ruuanlaitto on pysynyt tälläisella helpolla salaatti-pastalinjalla.
Tähän salaattiin laitoin lehtisalaattia, vesikrassia, retiisilohkoja, kylmäsavulohisiivuja, reilusti kapriksia ja tilliä. Lettukesteillä viime sunnuntaina nautitut piparjuuriset makusteet lämmin- ja kylmäsavulohilla olivat niin herkullisia, että piparjuurta piti saada kotonakin. Ranskankermaan raastoin reilun pätkän piparjuurta ja yhden limen kuoren ja limenpuolikkaan mehun. Kuva ei ole julkaisukelpoinen, otin iPhonella ja sillä tärähtää kaikki, joten kuvasta ei saanut selvää mitä se esittää, salaatista saa nyt sen verran selvää, että rehua on.

Maailman helpoin (ja makoisin) perunagratiini

Valkoisessa kastikkeessa gratinoitujen kasvisten syöminen ottaa mulla joskun lujille, mutta mozzarellasta mä tykkään!
Eli siivuta perunat, höyrytä siivut melkein kypsiksi, lado siivut oliiviöljyllä voideltuun uuniastiaan, suolaa ja pippuroi, päällystä mozzarellalla (di bufala).

Ripottele päälle vielä hiukan parmesaaniraastetta.


Uunita kunnes juusto sulaa ja saa vähän väriä.