Sunnuntaina olivat aamupalat vähissä ja Viini, ruoka ja hyvä elämä –messuilta ostettu kahvikin jäi messuseuran laukkuun.
Tuijotin siinä hetken kaappiin äärimmäisen tietoisena, että nyt juodaan teetä. Teessä ei siis ole mitään vikaa, rakastan teetä, mutta aamuisin pitäisi kyllä saada kahvia. Jotain ajattelin äkkiä leipaista ja teestä tuli mieleen teeleipä.
Muistan teeleivän lapsuudestani; se oli pyöreä, omituisen oranssi, ei missään nimessä makea muttei kyllä suolainenkaan (mauton siis) ja sitä pisteltiin haarukalla ennen uuniin laittoa. Se meni alas kun siihen sivalsi runsaasti voita ja jäähtyneenä sitä ei syönyt Erkkikään (kuka lie) ja kovaakin se oli. Mystisintä oli tietty, että se oli äitin ja tädin ja vissiin siskonkin mielestä jotenkin herkullista..
Oli muuten hyvät messut. Ensin kierrettiin Kirjamessuilla muutamat ständit ja ostettiin kumpikin muutama kirja. Sitten tulikin jo kauhee nälkä ja suunnattiin ruokamessujen puolelle pahinta nälkää maistiaisilla taltuttamaan. Ja kyllä me maisteltiinkin. Mua naurattaa vieläkin kun messuseura, joka on muuten liittynyt suklaaklubiin, maistoi habanerosipsiä (jotain tekemistä vahingonilon kanssa..). Kohta me jo suoritettiin Viini-lehden temppurataa, sitten maistettiin samppanjaa, kuoharia ja viiniä ja nälkä yltyi niin, että mentiin vielä Tony’s Deliin syömään. Kirjapuolelle ei muuten enää ehditty takaisin.
Jouduin sivujuonteelle, eli paluu teeleipiin. Kaapista pisti heti alahyllyllä silmään hunajapullo ja järkeilin, että teeleivistä voisi tulla kohtuullisia jos ne olisivat makeita. Hunajapullon vieressä seisoi pussillinen mantelilastuja ja kun vielä edellisenä päivänä olin ostanut säkillisen mantelijauhoja, olivat makean manteliset teeleipäset syntyneet.
Oli muuten hyvät messut. Ensin kierrettiin Kirjamessuilla muutamat ständit ja ostettiin kumpikin muutama kirja. Sitten tulikin jo kauhee nälkä ja suunnattiin ruokamessujen puolelle pahinta nälkää maistiaisilla taltuttamaan. Ja kyllä me maisteltiinkin. Mua naurattaa vieläkin kun messuseura, joka on muuten liittynyt suklaaklubiin, maistoi habanerosipsiä (jotain tekemistä vahingonilon kanssa..). Kohta me jo suoritettiin Viini-lehden temppurataa, sitten maistettiin samppanjaa, kuoharia ja viiniä ja nälkä yltyi niin, että mentiin vielä Tony’s Deliin syömään. Kirjapuolelle ei muuten enää ehditty takaisin.
Jouduin sivujuonteelle, eli paluu teeleipiin. Kaapista pisti heti alahyllyllä silmään hunajapullo ja järkeilin, että teeleivistä voisi tulla kohtuullisia jos ne olisivat makeita. Hunajapullon vieressä seisoi pussillinen mantelilastuja ja kun vielä edellisenä päivänä olin ostanut säkillisen mantelijauhoja, olivat makean manteliset teeleipäset syntyneet.
Ohjeesta tulee 8 pikkuleipää mikä oli ihan kerta kaikkiaan liikaa, koska mun oli pakko syödä ne kaikki heti. Perusvehnäjauhot olivat loppu, joten tein durumista ja ensi kerralla ehkä veden sijaan kuitenkin kermaa. ;)
4 ½ dl vehnäjauhoja
1 dl mantelijauhoja
1 ½ tl leivinjauhetta
50 g voita
mantelilastuja
½ dl hunajaa
2 rkl mantelilastuja
2 dl vettä
1 dl mantelijauhoja
1 ½ tl leivinjauhetta
50 g voita
mantelilastuja
½ dl hunajaa
2 rkl mantelilastuja
2 dl vettä
Sekoita keskenään jauhot ja leivinjauhe. Lisää rasva ja nypi jauhoseos rasvaan. Lisää mantelilastut, hunaja ja vesi ja sekoita sen verran, että taikina on tasaista. Älä vatkaa äläkä sekoita varmuuden vuoksi vielä vähän.
Muotoile taikinasta märillä käsillä kahdeksan leipästä. Paista 200-asteisessa uunissa 10 – 15 minuuttia.
Muotoile taikinasta märillä käsillä kahdeksan leipästä. Paista 200-asteisessa uunissa 10 – 15 minuuttia.
Oi, mä kuulun kanssa teeleivällä herkuttelijoihin! Mutten kyllä muista milloin viimeksi olisin kyseistä herkkua saanut/tehnyt. Muistan, että äidin tekemässä teeleivässä käytettiin paprikajauhoja, josta tuli se ihana punertava väri. Lisäksi taikinaan käytettiin juustoraastetta. Ja se oli herkkua! Pitäisiköhän tässä kyseistä leipää leipaista vaikka viikonloppuna...
VastaaPoistaT.Brysselin serkku
Olikos ne juuri noita Brysselin serkun mainitsemia leipäsiä, jotka eivät mitenkään olleet Veeran makuun??? Minä myös muistan ne tosi herkullisina.
VastaaPoistaAnonyymit sukulaiset: Kiitos serkku, nyt selvisi miksi ne olivat oransseja. Mutta miten paprikalla ja juustolla sai aikaan niin mautonta känttyä?
VastaaPoistaTai sitten se oli tuo juusto mikä niissä tökki, en tainnut olla suurikaan juustoisten ruokien ja leivonnaisten ystävä varhaisnuorena..
Kaivakaas äiti ja täti resepti esiin niin ainakin Brysselin serkku kokeilee ja toivottavasti raportoi kokeilustaan.
Nyt muistat väärin,että teeleivät olisivat olleet mauttomia.:)Nehän olivat kesäbravuu numeroni.Taidanpas tehdä niitä piakkoin ja herkutella.
VastaaPoistaN-tien tätsy