Parsaa ja pastaa x 2

Kaksi äärimmäisen yksinkertaista ja äärimmäisen herkullista pastaa, joita hallitse parsa. Parsa on lempivihannekseni ja tapaan syödä sitä maaliskuun puolesta välistä lähtien joka päivä niin kauan kuin sitä saa kunnollista. Kohta on siis odotettavissa blogissa pelkkää parsaa!

Älä muuten käytä gnoccheja niin kuin minä olen tehnyt. Tomaattisen versioon ne just ja just menis, mutta ei todellakaan tuohon toiseen, joka on huomattavasti kuivempaa. Gnocchissa kuitenkin ideana, että simpukka ikään kuin täyttyy kastikkeella. Mulla ei muuta ollut ja totuus valkeni vasta siinä vaiheessa kun pasta piti laittaa keitinveteensä. En siinä sit jaksanut alkaa arpomaan, että mitähän muuta tästä tekis. Huomaa myös, että parsa kypsyy ihan muutamassa minuutissa, joten nämä ovat todella nopeita. Tomaattia voi halutessaan siis keittää muutaman minuutin ennen parsan lisäämistä. Kumpaankin sopii sitruuna erittäin hyvin.
Ja miten onkaan taas näin saamarin surullisia kuvia! Oli huomattavasti parempaa kuin miltä näyttää.

Parsaa ja tomaattia
Tölkki tomaattia
muutama vihreä parsa
(1 valkosipulin kynsi)
1 tl sokeria
hyppysellinen suolaa
mustapippuria
basilikaa
oliiviöljyä

Kuori ja pätki parsat. Keitä pätkit napsakoiksi tomaattimurskassa kera suolan ja sokerin. Mausta lopuksi mustapippurilla, revityillä basilikan lehdillä ja oliiviöljyllä. Jos käytät valkosipulia freesaa sitä hetki pannulla tilkassa öljyä ennen tomaatin lisäämistä.
Sekoita pastaan ja tarjoile raastetun pecorinon kera.

Parsaa ja pekonia valkoviinissä

Muutama vihreä parsa
pekonikuutioita maun mukaan
½ dl kuivaa valkoviiniä
suolaa
mustapippuria

Kuori ja pätki parsat. Käristä pekoni pannussa rapsakaksi. Lisää pannuun valkkari ja parsan varret, lisää kukinnot vasta ihan lopuksi. Mausta suolalla, pippurilla ja oliiviöljyllä. Sekoita pastaan ja tarjoa raastetun pecorinon tai parmesanin kera.

Vesikrassikeittoa, salaattia juustokupissa ja marinoituja mansikoita sitruunavaahdolla

On pienoinen riski kutsua ihmisiä syömään ja kokata sitten jotain mitä on vain päässänsä makustellut. Lauantaina riski kannatti ottaa, sillä ruoka oli todella hyvää. Marinoidut mansikat eivät ole juttu eikä mikään eikä salaattikaan, vaikka juustokupilla onkin helppo säväyttää, mutta keitto oli täysin uusi kokemus ja hieman jännitti mitä siitä tulee.

Vesikrassia käytetään engalnnissa ilmeisesti paljonkin, ja inspis keittoon onkin peräisin BBC Foodista. Tosin en taas muistanut yhtään mitä ohjelmassa keittoon laitettiin vesikrassin lisäksi, joten kehitin päästäni. Googlea käytin vain selvittääkseni krassille optimaalista määrää. Lauantaiseen keittoon liittyy nyt oleellisesti tämä salaatti, mutta mikä tahansa kana- tai kasvisliemi (tilkalla valkkaria) toimii kyllä.
Keitin siis salaattibroilerin valkoviinissä sitruunaruoholla ja valkosipulilla ja sipulilla höystettynä ja liemi toimi keiton pohjana. Keittäminen on kai jotenkin terveellisempääkin kuin paistaminen, sanovat epäprinsessat terveysintoilijat. Broisku imi itseensä ihanaisia makuja ja oli todella mureaa.
Juustokupit saivat osakseen runsaasti ihastusta, vaikka ensimmäinen vähän epäonnistukin kun oli uunissa liikaa lämpöä tai juusto uunissa liian pitkään.
Mansikoihin käytin mansikalla maustettua etikkaa kun Hulluilta Päiviltä halvalla sai.
Määrät ohjeissa kolmelle ja kuvissa snadisti hämärää, mutta minkäs teet kun oli ilta.

Vesikrassikeittoa
2 sitruunaruohoa
1 sipuli
3 valkosipulin kynttä
3 broilerin rintafileetä (tai pari desiä vahvaa kanalientä tai vaikka kananluita)
puoli pulloa valkoviiniä
2 dl vettä (paitsi jo käytät lientä)
2 ruukullista vesikrassia
½ dl kermaa
suolaa
mustapippuria

Paista fileiden pintaan väriä. Pistä fileet, lohkottu sipuli, likistetyt valkosipulinkynnet ja pätkityt sitruunaruohot kattilaan. Kaada päälle viini ja vesi ja mausta suolalla. Keitä broileri kypsäksi.
Ongi kypsät broilerit ja suurimmat sitruunaruohon kappaleet keitoksesta ja lisää kerma. Kiehauta ja ota kattila sitten liedeltä. Upota kattilaan kaksi ruukullista vesikrassia (varsineen) ja soseuta tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella, mausta vielä pippurilla.

Salaattia juustokupissa
300 g parmesaania raastettuna
erilaisia salaatteja
1 avokado
1 mozzarellapallurainen
broilerinfileet keitoksesta
sitruunamehua
oliiviöljyä

Lämmitä uuni 180 asteiseksi. Valmista juustokupit yksi kerrallaan. Jaa kolmasosa juustosta tasaiseksi ympyräksi leivinpaperille, käytä apuna irtopohjaisen vuoan reunoja. Laita juustoympyrä uuniin n. 8 minuutiksi. Ota juusto uunista, nosta muotiksi valitsemasi kuppi juustoympyrän keskelle. Nosta juusto kupin reunoille leivin paperin avulla, eli leivinpaperin reunat reippaasti ylös ja kuppiin. Anna jäähtyä kunnolla ennen kuin irrotat leivinpaperin. Ja tämä toistetaan kolme kertaa.
Kuppien uunittuessa kuori ja pilko avokado, leikkaa mozzarella kolmeen osaan ja siivuta broilerifileet. Nosta kupit lautaselle ja annostele salaatti kuppeihin kauniisti.
VAROITUS: Jostain syystä tuollaiset voimakkaat kovat juustot kuin parmesaani aiheuttavat herkästi kirvelyä suun limakalvoilla. Jos kuppia syödessäsi alkaa kirveltää, niin koko kuppia ei ole pakko ahtaa napaansa. Tuskin se kirvely vaarallista on, mutta kovasti epämiellyttävää ja voi kestää todella pitkään.

Marinoituja mansikoita sitruunakermavaahdolla
200 g espanjalaisia mansikoita
pari rkl aceto balsamicoa
n. 10 basilikanlehteä
2 tl sokeria
1 dl kermaa
1 sitruunan raastettu kuori
1 rkl aitovaniljasokeria

Irrota mansikoista kanta ja leikkaa ne pystysuunnassa neljään osaan. Laita astiaan mansikat, etikka, sokeri ja revityt basilikan lehdet. Anna makustua tunti taikka pari. Vaahdota kerma kera sitruunankuoren ja vaniljasokerin ja tarjoa mansikoiden päällä.

Tomaattimurskat testissä osa 2

Tomaattimurskatesti jatkuu toisella pahviin pakatulla tomaatilla, eli vuorossa on Eldoradon tomaattimurska. Testin toteuttamistavasta voi lukea ensimmäisestä osasta.

Heti alkuun kismittää murskan normaalia 10 grammaa pienempi määrä ja tölkkiä on opastuskuvista huolimatta pirun vaikea avata, kynsien katkeaminen on lähellä, vaikka kynnet ovat nykyään ihan nysät.
Murska tuoksahtaa voimakkaasti heti pakkauksen auetessa, muttei todellakaan tomaatille, vaan raa’alle lihalle. (1) Murska on hyvin vetistä, kipossa pinnalle kihoaa hetkessä useamman millin vesikerros. Sattumat ovat kookkaita, mutta niitä on paljon. Osa niistä on huomattavan vaaleita ja tomaatinkantoja näkyy. Siemeniä on maltillisesti eikä kuoria näy, mutta tarkemmassa kaivelussa löytyy myös muutama tikkumaiseksi rullaantunut kuorenkappale. (2+) Tutkin murskaa ilmeisesti liian läheltä, sillä haju on todellakin luotaantyöntävä eikä tee mieli maistaa. Eikä kannattaisi, sillä murska myös maistuu raa’alta lihalta ja on todella kitkerää, tomaatista ei tietoakaan. (1) Plussaa tulee kauniista punaisesta väristä.

Heti kun käänsin selkäni, saapui paikalle eräskin siamilainen, jolle näytti maistuvan. Olisko ollut se lihaisa aromi?

Pannulla murskan väri muuttuu vielä kauniimmaksi, mutta vetisyys korostuu. Joudun keittämään tomaattia ilman kantta, jotta neste haihtuisi ja kastike sakenisi. Keittäessä kuoritikkuja paljastuu huomattavissa määrin ja ilmeisesti tähän tölkkiin on tungettu jonkun paremman murskan kaikki kantakappaleet, ei yhteen purkkiin murskaa mene mitenkään niin montaa tomaatti kuin purkissa on kantapaloja. (2)

Valmis kastike sekoittuu pastaan kohtuullisen mukavasti, paitsi nestettä on niin paljon, ettei se kaikki imeydy vajaaseen puoleen pakettiin pastaa. Kokoon keittämisellä nesteestä olis päästy, mutten halunnut tomaatista enää yhtään kitkerämpää. Valmiiseen kastikkeeseen lurautettu öljy valuu pohjalle lillumaan tomaattiveden toveriksi. Eikä tämä ole parhaalla tahdollakaan hyvää, kaipaan peperoncinoa jos tulisuus vaikka peittäisi tämän muun surkean kitkeryyden. (1) Raastan päälle todella paljon grana padanoa, mutta pannulle vielä jääneet pastat saavat mun puolesta pysyäkin pannulla.

Kokonaispisteet 1,5, surullista ruokaa.

Pastaa kera tonnikalan ja kirsikkatomaattien

Tämä on kaikesta yksinkertaisuudestaan huolimatta ihan älyttömän hyvää. Tämäkin valmistuu nopeammin kuin pasta ehtii kattilassa kiehua. Riippuu tietty pastasta, mutta tuollainen perus-penne esimerkiksi. Musta tuntuu, että olen syönyt tällä viikolla ihan liikaa tonnikalaa eli joka päivä. Joinain päivinä jopa kahteen kertaan..

1 tlk tonnikalaa öljyssä
10 – 12 kirsikkatomaattia
1 valkosipulinkynsi
valkopippuria
reilusti basilikanlehtiä
tilkka oliiviöljyä

Pese kirsikkatomaatit huolella ja halkaise ne kahtia. Kuori ja siivuta valkosipulinkynsi ja kuullota hetki pannussa oliiviöljyssä. Lisää pannuun kirsikkatomaatit ja anna hautua miedolla lämmöllä kannen alla muutama minuutti. Nosta lieden lämpöä ja lisää tonnikala öljyinensä ja vastarouhaistu valkopippuri, sekoita jotta tonnikala murenee. Kuumenna tonnikala, mutta älä ala keitteleen sitä ettei mene koko touhu ikäväksi. Ota liedeltä ja lisää revityt basilikanlehdet.

Tonnikala-appelsiinikastike pastalle

Tässä taannoin illallistin uudehkossa helsinkiläisravintolassa Pregossa, joka on erikoistunut pastaan ja nimenomaan tuorepastaan, paikan päällä tehtyyn ja keitettyyn. Alla oleva ei anna kovin mairittelevaa kuvaa paikasta, mutta ei se ollut yhtään hullumpi ja ansaitsee ehdottomasti toisen mahdollisuuden.

Valitsin listalta tagliatellet appelsiinin ja tuoreen tonnikalan kanssa, annosta suositteli keittiömestari (listan mukaan) ja Hesarin arvostelun mukaan sen piti olla sisilialainen erikoisuus. No erikoinen se ainakin oli.
Jos ei ajatella annoksessa mitään muuta kuin makua, niin se oli ihan hyvää. Mutta tosiaan vain maku tyystin kontekstistaan irrotettuna, eli unohda pasta, unohda tonnikala, unohda että annos oli ihan siitä pääruokalistalta. Maistui nimittäin 80-lukuisen lapsuuteni superherkulta appelsiiniriisiltä. Namiahan se appelsiiniriisi on, mutta miksi kukaan haluaa tarjota ihmisille syötäväksi makeaa pastaa pääruokalistalla? Makeus ei myöskään jäänyt ainoaksi ongelmaksi tässä annoksessa, tonnikala oli ikävästi kuivaa ja kylmää (en ole ihan superihastunut tuoreeseen tonnikalaan muutenkaan) ja tagliatellet kohtuullisen inha oranssi klöntti lautasellani.
(Jos tätä lukee joku tuorepastan suuri ystävä, niin voisiko ystävällisesti kommentoida, mikä siinä on niin ihanaa ja ihmeellistä? Ja tuoretta tai ei, niin miksi tagliatellea kuivan kastikkeen kanssa? Ja onko kivaa kun pastaa kastikkeella pitää leikata veitsellä, että sitä pystyy syömään? )
Mutta minä pidän pastasta, minä pidän appelsiineista ja minä pidän tonnikalasta tölkissä, pakkohan näistä aineksista on saada kasaa toimiva ruoka. Makustin päänsisäisesti ja totesin, että tarvitaan sipulia, timjamia ja chiliä. Livenä suoritetun makutestin jälkeen päädyin lisäämään myös basilikaa. Lopputulos oli erittäin hyvä, kanssa-asujan mielestä erinomainen. Ensi kerralla tosin laitan kaksi appelsiinia, toisesta mehun ja toisesta lihan ja ehkä lurauksen etikkaa. Ja tuoreen punaisen chilin ihan esteettisistä syistä. Enkä käytä farfalleja, en tajuu miksi menin niitä nytkään ostamaan.

1 tlk tonnikalapaloja öljyssä
1 appelsiini
1 sipuli
1 peperoncino (kuivattu pikku-chili)
1 tl kuivattua timjamia
tuoretta basilikaa
(suolaa)

Raasta appelsiinista kuori, halkaise se poikittain ja kuori toinen puoli ja leikkaa hedelmäliha irti kalvoista (tai miksi niitä kutsutaa). Suikaloi sipuli ja siirrä pannuun. Murskaa peperoncino pannuun, lisää appelsiininkuori ja kuivattu timjami. Kuullota näitä hetki öljyssä. Lisää tonnikala öljyineen ja purista ehjästä appelsiinin puolikkaasta mehu pannuun. Sekoita hyvin, että tonnikala hajoaa. Ota pannu liedeltä heti kun tonnikala on kuumentunut, muuten muuttuu maku ja koostumus ikäväksi (ainakin prinsessojen mielestä). Lisää pannuun appelsiinin palat ja revitty basilika. Tarkista maku ja lisää suolaa jos tarpeen. Sekoita pastaan ja tarjoa heti.