Pizzarium

Pakko myöntää, että en tunne minkäänlaista vetoa Turkuun. Ruisrockin aikaan siellä sietää liikkua väliä hotelli-Ruissalo, enempää en ole kaivannut. Tilanne muuttui oleellisesti viime lauantaina. Teimme perheen kanssa lounasretken Hansassa sijaitsevaan Pizzariumiin.

Siellä se on, kauppakeskuksen Food Courtissa, elämäni paras pizza. Tarkemmin sanottuna pizzat, sillä olisihan se hullua ajaa Helsingistä Turkuun saakka pelkän pizzan perässä ja ottaa vain yhtä makua.

Pizzarium myy palapizzaa, pizza a taglio, ihan niin kuin Italiassa, ihan oikeissa pizzerioissa. Ja sitähän Pizzariumkin on, ihan oikea italialainen pizzeria vaikka Suomen Turussa sijaitseekin. Oikeaa pizzaa, ihan erilaista mitä muualta saa. Mikä pohja, mitkä täytteet!

Erilaisia makuja oli lauantaina valmiina viitisentoista ja uunissa vielä pari lisää. Otimme kymmenen ja jaoimme palat puoliksi, jotta pääsimme kumpikin maistamaan mahdollisimman montaa ilman ennenaikaista ähkyä. Ja millaisia makuja! En ole eläissäni niin hyvää pizzaa syönyt. Tapana on sanoa erinomaisen ruoan olevan niin hyvää, että itkettää, mutta kyllä minä ihan oikeita kyyneleitä vuodatin kun maistoin tryffelipizzaa, tartufo e noci. Miten mikään voi olla niin hyvää?!

Pizzariumissa tehdään pizzaa isolla sydämellä raaka-aineita ja sesonkeja kunnioittaen. Jos on siis ikinä mitään asiaa Turkuun tai olet se kadehdittava yksilö, joka suorastaan asuu Pizzariumin välittömässä läheisyydessä, niin etsiydy sinne heti.

Pizzarium Facebookissa.

Laitimmaisena oikealla itkettäjäpizza.

Uuden vuoden lämmin nakki-perunasalaatti

Talvi on masentavaa aikaa monessakin mielessä eikä ollenkaan vähiten siksi, että aina on säkkipimeää ja jos ei ole, niin on pimeää silti. Valoisanakaan talvipäivänä ei ole meidän asumuksessa niin valoisaa, että mitään valokuvia onnistuisi ottamaan. Puhumattakaan niistä ajoista jolloin sitä ruokaa olisi tarjolla ja kuvattavissa.

Blogiringin muilta jäseniltä olen saanut tässä viimeisten viikkojen mittaan erittäin hyviä ohjeita, parhaimpana tämä Avaruusaseman postaus, jossa hienosti kuvinensa osoitetaan mihin sillä lampulla lyysataan jne. Mullahan ei mitään tuollasta studiovalaisinta ole (eikä ainakaan näihin neliöihin tule), mutta minullapa on työmaavalaisin! Sellainen superlamppu, jonka loisteessa näkee remontoida erinomaisesti. Minäpä sen viritin kohti seinää ja otin muutaman räpsyn perunasalaatista ja valaiseehan se. Kuvassa on monenkinlaista vikaa, mutta ainakaan se ei ole pimeä, sininen tai muuten kelmeä, eikä mikään siis estä minua olemasta niin iloinen, että postaan nyt tähän tämän tyhjänpäiväisen perunasalaattini.

Näin vuoden viimeisenä päivänä kaikki postaavat blogeihinsa ja Facebookiin vuosikatsauksia, mutta minäpä en. Kiteytän vuoden 2012 tähän samoin sanoi kuin Facbook-profiiliinikin: kivaa oli!

Lämmin nakkiperunasalaatti

1 kg perunoita

1 pkt nakkeja

1 sitruuna

2 isoa omenaa

1 punasipuli

kourallinen viinirypäleitä

pieni purkki kapriksia

mustapippuria

suolaa

oliiviöljyä

Kuori ja kuutio perunat. Keitä kypsiksi. Pilko nakit ja höyrytä kuumiksi.

Perunoiden kiehuessa halkaise sitruuna ja purista mehut kulhoon. Kuori ja kuutioi omenat, laita kuutiot sitruunamehuun. Kuori sipuli ja silppua, lisää kulhoon ja sekoita.

Puolita viinirypäleet ja lisää salaattiin. Lisää vielä kaprikset, pippuri, suola ja oliiviöljy. Sekoita salaattiin lopuksi kypsät valutetut perunat ja höyrytet nakit. Sekoita huolella, maista, että mausteet ovat kohdallaan ja siirrä tarjoiluastiaan.

Tarjoa heti dijon-sinapista ja smetanasta tehdyn kastikkeen kanssa.

Lohi-riisilaatikko

Syksyn aikana mittavaa mainetta niittäneestä Safkaa-kirjasta kannattaa kokata muutakin kuin sitä somen valloittanutta avokadopastaa (jota minäkin tein taas eilen, tosin vähän muunneltuna, lisään siihen ranskankermaa enkä öljyä lain!). Kaivoin kirjan taas esiin kun sain siitä mainion muistutuksen Kaksplus-lehdessä, toinen kirjoittajista Hanna Gullichsen kun laatii tästä lähtien joka toiseen numeroon arkiruokaohjeita. Lehdessä oli lohiriisilaatikon ohje ja kun meille jäi tuota graavilohta joulusta ihan tuhottomasti (Lapsi Prinsessa heitteli sitä kissoille ja minut peloteltiin kahden siivun jälkeen listerioosilla, eikä Herra Prinsessalla ehkä sittenkään ole pohjaton mahalaukku), niin mikäs sen mukavampaa kuin pistää se uuniin.

Ruoka oli eri helppo tehdä varsinkin kun kalan paloittelu ei ollut minun harteillani. Omaan suuhuni se maistui kalaisalta riisipuurolta, mutta lapsen suuhun se katosi paremmin kuin mikään noin viimeiseen kahteen viikkoon, joiden aikana lapseni on syönyt lähinnä pipareita ja maitoa.. Kyyditsijäksi suositeltu ja ohjeistettu tillivoisula sitruunalla on mielestäni todellakin tarpeen.

Lohi-riisilaatikko

4 dl täysjyväriisiä

2 yhdeksän minuutin munaa

5 dl täysmaitoa

3 kananmunaa

250-300 g graavilohta

suolaa

valko- ja mustapippuria

voita

Keitä riisi pakkauksen ohjeen mukaan.

Hienonna keitetyt kananmunat ja leikkaa lohi pieniks kuutioiksi.

Sekoita kulhossa, keitetty riisi, hienonnetut keitetyt kananmunat ja lohikuutiot ja mausta pippureilla ja suolalla.

Kaada riisiseos uunivuokaan. Sekoita kananmunat ja maito ja kaada vuokaan. Vuole päälle runsaasti voilastuja.

Paista 180-asteisessa uunissa n. 35 minuuttia.

Tillivoisula

60 g voita

silputtua tilliä

sitruunaa

Sulata voi ja sekoita joukkoon tilli. Lusikoi annokselle ja purista päälle sitruunaa.

Korianteripesto

Kerran pari kuussa suuntaan perjantailounaalle Raflaan. Siellä on aina hyvä lounas ja listalla Lapsi Prinsessalle sopivaa murkinetta. Eräänä tällaisena perjantaina tilasin pastaa ja lohta korianteripestolla. Ihan järkyttävän hyvää. Mukana ollut aikuisseuralainen totesi, että yleensä häneltä jää lisukepastat syömättä, mutta jos nyt pitäisi valita niin lautaselle jäisi kyllä grillattu lohi. Onneksi ei ollut valinnan paikka ja saimme syödä lohetkin. Ja onneksi lounastamaan saapui myös ravintololoitsijan rouva, joka kysyi reseptiä keittiöstä ja ystävällisesti sen blogissaan kaikkien iloksi jakoi.

Minulla ei ollut kaikkia alkuperäisen reseptin aineksia, sitruuna puuttui, joten oma yritelmäni ei yltänyt raikkaudessaan ihan Raflan tasolle. Sitruunan puutos ei missään nimessä pilannut lopputulosta, tämäkin ole mennen tullen basilikapestoa parempaa. Korianteripesto jää ihan varmasti keittiöni vakiokamaksi.

Korianteripesto

3 ruukkua korianteria

2 rkl paahdettuja pinjansiemeniä

50 g raastettua parmesaania

iso pala inkivääriä hienonnetuna

1 valkosipulinkynsi hienonnettuna

oliiviöljyä, ainakin desi

mustapippuria myllystä

suolaa

Kaikki tehosekoittimeen ja pulssilla tasaiseksi.

Omena-ruismurupaistos

Murupaistos on kyllä mainio jälkiruoka, joka parani vielä entiestään kun korvasin kaurahiutaleet ruishiutaleilla. Muruun saa ihan uusia vivahteita erilaisilla mausteilla, kokeile pähkinäitä,kardememmaa, inkivääriä, vaniljaa ja viinaksia.

n. 1 kg omenoita

100 g voita

1-2 dl sokeria

1 dl vehnäjauhoja

2 dl ruishiutaleita

1/2 tl kanelia

Kuori omenat tarvittaessa, poista siemenkodat ja leikkaa lohkokoiksi. Levitä lohkot uunivuoan pohjalle.

Sulata voi. Lisää loput aineet ja nypi muruseokseksi. Lusikoi muru omenalohkojen päälle.

Paista 200-asteisessa uunissa puolisen tuntia.