Uuden vuoden lämmin nakki-perunasalaatti

Talvi on masentavaa aikaa monessakin mielessä eikä ollenkaan vähiten siksi, että aina on säkkipimeää ja jos ei ole, niin on pimeää silti. Valoisanakaan talvipäivänä ei ole meidän asumuksessa niin valoisaa, että mitään valokuvia onnistuisi ottamaan. Puhumattakaan niistä ajoista jolloin sitä ruokaa olisi tarjolla ja kuvattavissa.

Blogiringin muilta jäseniltä olen saanut tässä viimeisten viikkojen mittaan erittäin hyviä ohjeita, parhaimpana tämä Avaruusaseman postaus, jossa hienosti kuvinensa osoitetaan mihin sillä lampulla lyysataan jne. Mullahan ei mitään tuollasta studiovalaisinta ole (eikä ainakaan näihin neliöihin tule), mutta minullapa on työmaavalaisin! Sellainen superlamppu, jonka loisteessa näkee remontoida erinomaisesti. Minäpä sen viritin kohti seinää ja otin muutaman räpsyn perunasalaatista ja valaiseehan se. Kuvassa on monenkinlaista vikaa, mutta ainakaan se ei ole pimeä, sininen tai muuten kelmeä, eikä mikään siis estä minua olemasta niin iloinen, että postaan nyt tähän tämän tyhjänpäiväisen perunasalaattini.

Näin vuoden viimeisenä päivänä kaikki postaavat blogeihinsa ja Facebookiin vuosikatsauksia, mutta minäpä en. Kiteytän vuoden 2012 tähän samoin sanoi kuin Facbook-profiiliinikin: kivaa oli!

Lämmin nakkiperunasalaatti

1 kg perunoita

1 pkt nakkeja

1 sitruuna

2 isoa omenaa

1 punasipuli

kourallinen viinirypäleitä

pieni purkki kapriksia

mustapippuria

suolaa

oliiviöljyä

Kuori ja kuutio perunat. Keitä kypsiksi. Pilko nakit ja höyrytä kuumiksi.

Perunoiden kiehuessa halkaise sitruuna ja purista mehut kulhoon. Kuori ja kuutioi omenat, laita kuutiot sitruunamehuun. Kuori sipuli ja silppua, lisää kulhoon ja sekoita.

Puolita viinirypäleet ja lisää salaattiin. Lisää vielä kaprikset, pippuri, suola ja oliiviöljy. Sekoita salaattiin lopuksi kypsät valutetut perunat ja höyrytet nakit. Sekoita huolella, maista, että mausteet ovat kohdallaan ja siirrä tarjoiluastiaan.

Tarjoa heti dijon-sinapista ja smetanasta tehdyn kastikkeen kanssa.

Lohi-riisilaatikko

Syksyn aikana mittavaa mainetta niittäneestä Safkaa-kirjasta kannattaa kokata muutakin kuin sitä somen valloittanutta avokadopastaa (jota minäkin tein taas eilen, tosin vähän muunneltuna, lisään siihen ranskankermaa enkä öljyä lain!). Kaivoin kirjan taas esiin kun sain siitä mainion muistutuksen Kaksplus-lehdessä, toinen kirjoittajista Hanna Gullichsen kun laatii tästä lähtien joka toiseen numeroon arkiruokaohjeita. Lehdessä oli lohiriisilaatikon ohje ja kun meille jäi tuota graavilohta joulusta ihan tuhottomasti (Lapsi Prinsessa heitteli sitä kissoille ja minut peloteltiin kahden siivun jälkeen listerioosilla, eikä Herra Prinsessalla ehkä sittenkään ole pohjaton mahalaukku), niin mikäs sen mukavampaa kuin pistää se uuniin.

Ruoka oli eri helppo tehdä varsinkin kun kalan paloittelu ei ollut minun harteillani. Omaan suuhuni se maistui kalaisalta riisipuurolta, mutta lapsen suuhun se katosi paremmin kuin mikään noin viimeiseen kahteen viikkoon, joiden aikana lapseni on syönyt lähinnä pipareita ja maitoa.. Kyyditsijäksi suositeltu ja ohjeistettu tillivoisula sitruunalla on mielestäni todellakin tarpeen.

Lohi-riisilaatikko

4 dl täysjyväriisiä

2 yhdeksän minuutin munaa

5 dl täysmaitoa

3 kananmunaa

250-300 g graavilohta

suolaa

valko- ja mustapippuria

voita

Keitä riisi pakkauksen ohjeen mukaan.

Hienonna keitetyt kananmunat ja leikkaa lohi pieniks kuutioiksi.

Sekoita kulhossa, keitetty riisi, hienonnetut keitetyt kananmunat ja lohikuutiot ja mausta pippureilla ja suolalla.

Kaada riisiseos uunivuokaan. Sekoita kananmunat ja maito ja kaada vuokaan. Vuole päälle runsaasti voilastuja.

Paista 180-asteisessa uunissa n. 35 minuuttia.

Tillivoisula

60 g voita

silputtua tilliä

sitruunaa

Sulata voi ja sekoita joukkoon tilli. Lusikoi annokselle ja purista päälle sitruunaa.

Korianteripesto

Kerran pari kuussa suuntaan perjantailounaalle Raflaan. Siellä on aina hyvä lounas ja listalla Lapsi Prinsessalle sopivaa murkinetta. Eräänä tällaisena perjantaina tilasin pastaa ja lohta korianteripestolla. Ihan järkyttävän hyvää. Mukana ollut aikuisseuralainen totesi, että yleensä häneltä jää lisukepastat syömättä, mutta jos nyt pitäisi valita niin lautaselle jäisi kyllä grillattu lohi. Onneksi ei ollut valinnan paikka ja saimme syödä lohetkin. Ja onneksi lounastamaan saapui myös ravintololoitsijan rouva, joka kysyi reseptiä keittiöstä ja ystävällisesti sen blogissaan kaikkien iloksi jakoi.

Minulla ei ollut kaikkia alkuperäisen reseptin aineksia, sitruuna puuttui, joten oma yritelmäni ei yltänyt raikkaudessaan ihan Raflan tasolle. Sitruunan puutos ei missään nimessä pilannut lopputulosta, tämäkin ole mennen tullen basilikapestoa parempaa. Korianteripesto jää ihan varmasti keittiöni vakiokamaksi.

Korianteripesto

3 ruukkua korianteria

2 rkl paahdettuja pinjansiemeniä

50 g raastettua parmesaania

iso pala inkivääriä hienonnetuna

1 valkosipulinkynsi hienonnettuna

oliiviöljyä, ainakin desi

mustapippuria myllystä

suolaa

Kaikki tehosekoittimeen ja pulssilla tasaiseksi.

Omena-ruismurupaistos

Murupaistos on kyllä mainio jälkiruoka, joka parani vielä entiestään kun korvasin kaurahiutaleet ruishiutaleilla. Muruun saa ihan uusia vivahteita erilaisilla mausteilla, kokeile pähkinäitä,kardememmaa, inkivääriä, vaniljaa ja viinaksia.

n. 1 kg omenoita

100 g voita

1-2 dl sokeria

1 dl vehnäjauhoja

2 dl ruishiutaleita

1/2 tl kanelia

Kuori omenat tarvittaessa, poista siemenkodat ja leikkaa lohkokoiksi. Levitä lohkot uunivuoan pohjalle.

Sulata voi. Lisää loput aineet ja nypi muruseokseksi. Lusikoi muru omenalohkojen päälle.

Paista 200-asteisessa uunissa puolisen tuntia.

Kukkakaalilisuke

Italian eteläisemmissä osissa rusinat, pinjansiemenet ja anjovis on aika tavallinen yhdistelmä. Ajattelin, että ne sopisivat kukkakaaliin hienosti ja oikeassa olin. Paitsi, että mulla ei ollut anjoviksia. :) Öljyyn säilötyt suolatut sardellifileet pitäisi käyttää aika pian ostamisen jälkeen ja melkein aina joudun heittämään puoli purkkia pois. Siksipä olen välttänyt niiden ostamista, hyvin on pärjätty ilman. Anjovista ei voi mielestäni oikein millään korvata, joten ruoan luonne on hyvinkin erilainen ilman. Epäilijöille tiedoksi, että anjovikset eivät maistu ruoassa härskille kalalle vaan tuovat siihen erityisen hienon aromin ja runsaasti suolaisuutta.

Tarjoilin lisuketta porsaankyljysten kaverina, joihin pieni makeus sopii erinomaisesti.

Kukkakaalilisuke

0,5 dl rusinoita

1 kukkakaali

2-3 rkl pinjansiemeniä

2 rkl oliiviöljyä

2 rkl voita

2 rkl korppujauhoja

suolaa

Laita rusinat likoomaan noin tunniksi. 

Jaa kukkakaali hyvin pieniin kukintoihin ja keitä kypsiksi runsaassa keihuvassa vedessä. Valuta ja laita sivuun.

Paahda pinjansiemeniin kaunis väri kuumalla kuivalla pannulla. Valitse sellainen pannu, johon mahtuvat myös kukkakaalit. Kaada valmiit pinjansiemenet lautaselle, laita pannuun öljy ja voi. Lisää korppujauho ja ruskista. Toimi todella nopeasti, pannun pitää olla erittäin kuuma ja korppujauho kärvähtää herkästi. Lisää pannuun kukkakaali ja kääntele rasvakorppujauhoseos niihin. Kukkakaalien on tarkoitus saada hiukan väriä.

Valuta rusinat. Lisää ne ja pinjansiemenet pannuun ja paista vielä pari minuuttia. 

Mausta suolalla.