Sairaalaruokaa

Nyt on armaat lukijat niin, että olen joutunut sairaalamurkinointiin vallan vähän pidemmäksi aikaa. Ei siis mitään ihanaisia prinsessaherkkuja hetkeen.
Mitään syytä ei ole kenenkään huolestua minusta tahi mistäkään muustakaan. Eikä mennä tässä yksityiskohtiin, pakottavaa uteliaisuutta voi tyydyttää tarvittaessa täällä.

Sairaalassahan on tunnetusti aika tylsää ja ruoka-ajankohdat ovat siksi tärkeitä. Kännykässä on kamera ja aikaa on. Miksi en siis käyttäisi käyttäisi tätä luppoaikaani sairaalaruoan dokumentointiin?! Ruokalistakin vaihtuu viikottain kolmen viikon kierrossa. Ei siis pääse edes heti kyllästymään. Postaaminen tapahtuu kännykällä ja kännykkäkyvin. Tietokoneella ei täällä tee mitään.

Ruokaa tarjotaan neljä kertaa päivässä., aamiainen 7.30, lounas 11.00, päivällinen 16.00 ja iltapala 19.00 alkaen ja sitä taitaa saada läpi yön. En ole silleen varsinaisesti sairaiden osastolla, joten ruoka haetaan itse ruokailutilasta. Siellä saisi toki syödäkin, mutta omassa huoneessa on mukavampaa ja seurakin hyvää.

Tässä sairaalaravintola Raviolin menyy sunnuntaina 28.4.2013 olkaa hyvät:

Valokuvauskurssilla

Tiedättekö, valokuvaus on hemmetin vaikeeta. Kuulostaa niin kovin helpolta, ota kuva ja tadaa. Mutta ei se ole. Varsinkin ruokakuvaus on vaikeaa. Sapuskeen pitäisi näyttää herkulliselta mutta myös itseltään, lauteselle lätkäisty annos on harvemmin kumpaakaan. Kotona blogiin kuvia räpsiessä on myös aika rajoitteinen ja ruoka-aikaan suurimman osan vuodesta erittäin epäedullinen valaistus.

Oman lisänsä hommaan tuo ehtivät pienet kädet, ehtivät pienet kissat ja kuumat astiat, nopea pitää olla. Lisäksi pitää ymmärtää tekniikkaa ja valoa ja omata arsenaali kaikenlaista härpäkettä.

Oi sitä onnea kun Blogiringin jäsenenä pääsin osallistumaan ruokakuvauskurssille yhdessä kahdeksan muun bloggaajan kanssa. Puoliautomaattiset asetukset olen uskaltanut hylätä jo jokunen aika sitten edellisen kurssittautumisen jälkeen ja nyt sain opastusta viimeisinkiin teknisiin kompastuskiviin, erityisesti valkotasapainoon ja kuvankäsittelyyn. Vaihdoin kuvamuodon jpg:stä raw:hon, iso ero. Minulla ei ole vielä mitään oikeaa kuvankäsittelyohjelmaa vaan käytän Picasan ja iPhoton toimintoja, niillä pärjään vielä ihan kivasti. 

Kurssin edukatiivinen suurin anti on ymmärrys etukäteissuunnittelun tärkeydestä. Siihen pystyy kotonakin. Pieni kasa rekvisiittaa, sopiva kuvauspaikka, krääsät ja jalusta valmiiksi. Sitten ruoka ja räps. Ei niin, että ensin ruoka, sitten alat miettiä mihin sen laittaisi kuvattavaksi että olisi edes vähän valoa ja missä keneltäkään ei pala näpit eikä ruoka katoa parempiin suihin ennen kuin se päätyy pöytään, miellellään vielä lämpimänä.

Uuden opetteleminen on tämän vuoden teemana muutenkin, joten miksipä en opettelesi myös oikeasti hyväksi valokuvaajaksi. On siihen muutkin pystyneet, joten miksen minäkin!

 

Ruokaisa salaatti

Ihanaa kevyttä, mutta erittäinkin ruokaisaa salaattia sunnuntai-illan päivällispöydästä.

Meillä on meneillään kaapit tyhjiksi -projekti. Koskee pakastinta siinä missä kuivatavaraakin, jääkapissa ei enää olekaan kuin valo. Koska kukaan ei tarvitse kuutta pakettia riisiä eikä pakastimessa sapuske ikuisesti säily, on ne nyt syötävä kaikki pois! Salaatin oheen kaivettiin siis pakkasesta kyljyksiä, tuoretavarat haettiin kyllä kaupasta, mutta riisiä ja linssejä jäi vielä toiseenkin salaattiin.

Ruokaisa riisi-linssi-tonnikalasalaatti

pitkää täysjyväriisiä

1 tl kuivattua rakuunaa

beluga-linssejä

kasvislientä

1 tlk tonnikalaa

500 g vihreää parsaa

puoli ruukkua rucolaa

muutama basilikanlehti

oliiviöljyä

Keitä riisi ja linssit pakkausten ohjeen mukaan. Lisää riisin keitinveteen rakuunaa ja keitä linssit kasvisliemessä. Kumoa valutetut ja keitetyt riisit ja linssit kulhoon.

Pätkäise parsoista tyvet ja kuori kuorimaveitsellä. Pilko parin sentin pätkiksi, keitä kolme minuuttia ja valuta. Lisää salaattikulhoon. Lisää salaattiin tölkillinen tonnikalaa, rucolanlehdet ja hienoksi revitty basilika. Lisää oliiviöljyä maun mukaan

Munakas

Olin tänään koko päivän ruokakuvauskurssilla. Mitä mahtavia ahaa-elämyksiä! Ja ylipäätään elämyksiä, mukavia vanhoja ja uusia blogituttavuuksia, eri mainio päivä. Kurssistahan olisi toki muutakin sanottavaa kuin yksi lause, mutta säästän sen myöhemmäksi. Siellä tehtiin ruokaakin, kuinka yllättävää, siitäkin lisää myöhemmin.

Kotiin palattuani nälkäisenä kiljuva perhe sai lautasilleen nopean herkkusienimunakkaan. Kotona kun blogiin ruokaa kuvaa niin siinä ei mulla ainakaan ole aikaa juuri minuuttia pidempään, mistään stailauksista ja sommitelmista nyt puhumattakaan. Tai että olisi neljä ihmistä avustamassa. Ihan hyvä tuli silti, uusilla opeilla.

Rahkapulla

Pullapohjainen rahkapiirakka on yksi parhaita kevätjuttuja. Oikeastaan olisin halunnut rahkapullia, sellaisia käteen sopivia, mutta kovassa flunssassa pullan pyörittäminen ei tuntunut järin hyvältä idealta, pellillinen sen sijaan valmistui ilman sen suurempaa vaivaantumista kun taikinahommat hoitaa yleiskone.

Olihan tässä sellainen dementian hetki, että taikinan kohotessa mietin sängyllä flunssassani pötkötellessä, että ihan kuin jostain tulis vieno pullataikinan tuoksu. Ehkä tunnin päästä nousin ylös ja nuuskutin ihan selkeen pullataikinan tuoksun kylppäristä. Piti ihan mennä sinne kylppäriin saakka, että muistin taikinan olevan olemassa ihan oikeasti eikä vain aisteissani, siellä se kohosi saunan ylälauteella. Että voi hyvää päivää vaan...

Pullataikinan ohje kandee muuten katsoa jauhopussin kyljestä, ei voi mennä pieleen. Pellilliseen menee rahkaa kaksi purkkia. Lisäksi yksi kanamuna ja jonkun verran sokeria. Mä olen ihan tosi hyvä leipomaan pullaa ja tämäkin piirakkainen oli ihanan pehmeää ja kuohkeaa. Ohut rahkakerros varmisti, että pohjakin kohosi uunissa upeasti.

Lapsi Prinsessa perkules ei arvostanut. Annoin ison lämpimän reunapalan sille. Se sylkäisi maistiaisen saman tien suustaan ja heitti pullan kädestään perään.