Jäännöspannu

Tarkoitus oli tehdä salaatti ”villisian” ylijäämistä, mutta vaikka kävin eilen kaksi kertaa kaupassa, en muistanut ostaa salaattia. Olin Stockalla jo yhdeksältä aamulla hieno kauppalista mukanani, mutta siltikin kauppaan jäi sitruunamelissa ja salaatti, ja ricottaa ostin liian vähän. Iltapäivällä tein uuden reissun Kampin Keskukseen; ricottaa on edelleen liian vähän salaatista puhumattakaan.
Päädyin pyttipannuun. Joskus järjettömästä ruuankappaleiden säilömisestä on hyötyä, pyttipannu paistui ihanaksi uunipannun pohjalle valuneessa voisulassa ja kananrasvassa, lisäsin vain hiukan oliiviöljyä pahimman kärtsän estämiseksi.
Ensin pistin pannuun yhden suikaloidun sipulin, sitten perunat ja lopuksi kanat. Kun kaikki nämä oli mukavasti kuumentunut ja tirisi rasvassaan, tein pyttipannuun kaksi koloa ja paistoin kanamunat niissä kannan alla ja miedolla lämmöllä. Päälle silppusin reilusti basilikaa. Iltapäivää kanssani viettänyt ystäväni kehui todella paljon (se samainen joka diggaa kotimaisista mansikoista), eikä se ees tykkää sipulista.
Pyttipannun jälkeen broilerista jäi jäljelle vielä luut ja ne on nyt jääkaapissa odottamassa jatkokäyttöä. Liemi on mielessäni, mutta siihen kai tarttis laittaa jotain muutakin kuin ne luut…