Pasta al cipolla e patè di olive nere

sunnuntai 18. toukokuuta 2008

Pastaa sipulilla ja oliivitahnalla.
Mitäs tästä muuta sanoisi kuin niin hyvää oli, että liikaa söin.
Määrät ovat kahdelle, eli aika helposti muokattavissa muille ihmismäärille. :)

200 g kuivapastaa
2 sipulia
2 valkosipulinkynttä
2 oksaa rosmariinia
1 kuivattu pikkuchili (peperoncino)
oliiviöljyä
2 rkl oliivitahnaa (mustista oliiveista)

Kuori ja siivuta sipulit, kuori ja likistä valkosipulin kynnet, murskaa chili. Laita kaikki edellä mainitut ja rosmariinin oksat pannulle reiluun oliiviöljyloraukseen. Kuullota sipuleita niin kauan, että ne ovat kauniin keltaisia ja vähän ruskistuneitakin. On tärkeää käyttää riittävästi öljyä. Poista valmiista sipulipaistoksesta valkosipulinkynnet ja rosmariinin oksat. Lisää oliivitahna ja sekoita runsaassa vedessä keitetyn pastan kanssa, sipulien käsittely kannattaa aloittaa jo ennen kuin pasta menee kiehuvaan veteen. Tarjoile parmesaaniraasteen kera.

Hygieenikot vaviskoot, kissa syö ihmisen kanssa samalta lautaselta!

5 kommenttia

  1. Söikö kissa tuota oikeasti? Kissahan on niitä eläimiä, jotka eivät mitenkään taivu kasvissyöjiksi ilman eläinrääkkäystä.

    Then again, söi meidänkin Mihail Alexander Kisminorffkin talon portailla raakaa kaalia ja maistoi kotikaljaa. "Isi syö sitä, ehkä se on hyvää."

    VastaaPoista
  2. Ari: söi se, hyvällä halulla.

    Meidän kissat eivät syö suklaata, se ei kiinnosta niitä lainkaan.
    Ne eivät myöskään ole raa'an kalan ja lihan suuria ystäviä; lohi menee, silakka on yäk, samoin naudanliha, porsaanjauheliha tulee yleensä syödyksi. Tosin tuo kuvassa pastaa hamuava rakastaa raakaa lihaa lajista riippumatta.

    Muuten ne syövät ihan mitä vaan ja ovat niin ahneita, että niille ei voi laitaa ruokaa kuppeihin normaalien kissojen tapaan, vaan niillä on ruoka-ajat ja tarkoin säädellyt annoskoot.

    Yksi rakastaa hedelmiä, persikoita ja nektariineja erityisesti, se osaa myös syödä viinirypäleitä (ja hakea niitä ihan itse rypäletertusta), joka on kissoille kovasti harvinaista. Myös kaneli erilaisten leivonnaisten, kuten joulupipareiden muodossa, on superherkku. Vaaleaa leipää ei sovi unohtaa, mitä tuoreempi sen parempi. Normaaleimmasta päästä kissanherkkua taitavat olla nakit ja broileri.

    Eräänä yönä muutama vuosi sitten heräsin voimakkaaseen sipulin hajuun. Nuuskuttelin ympärilleni ja totesin, että kissat haisevat sipulille, mutten jaksanut eläytyä siihen keskellä yötä sen enempää vaan käänsin kylkeä. Aamulla paljastui, että ne olivat syöneet pöydälle jääneen purjosipulin vihreän osan.

    Meidän kissat ovat vapaan kasvatuksen tulosta, eli ne saa tehdä mitä ne haluaa ja ne haluaa nuolla ihmisten lautaset (nyt hygieenikot jo pyörtyilee) ruokailun jälkeen. Jos lautasilla on jotain vähemmän maistuvaa, niin pieni kieli kiertää sen aika taitavasti.

    Meidän kissat ovat siamilaisia ja siamilaiset ovat omalaatuista sakkia. :D

    VastaaPoista
  3. Siamilaiset on kivoja - eksällä oli siamilainen.

    Meillä eivät eläimet ole käyttäneet samoja astioita kuin ihmiset yhtä kertaa lukuunottamatta: joulukinkun paistopussi repesi kesken paiston ja alla ollut pelti oli sen verran tukevassa possunrasvan ja lihaliemen seoksessa, että uunipelti vietiin jäähdyttyään valjakon johtajakoiran herkuksi. Palautuspelti oli peilinkirkas.

    VastaaPoista
  4. Kylläpäs näyttävät hyviltä molemmat, ruoka ja kissa:)
    Pusut kaikille lellikeilleni

    t.äiti

    VastaaPoista
  5. Kivan kuuloinen resepti, pitää varmaan kokeilla. Etsiskelin tässä juuri pastaohjetta, missä olisi oliivitahnaa, sillä purkki sellaista on jäänyt jääkaappiin Kreikan tuliaisina..
    Sellaista tuli myös mieleen, että viinirypäleet ja sipuli ovat jossain määrin kissalle myrkyllisiä ruoka-aineita, joten kannattaa varmaan kuitenkin pitää ne poissa elukoitten ruokavaliosta. Ettei vaan joku päivä löydy vapaan kasvatuksen tulos sipulimyrkytykseen kuolleena!

    VastaaPoista

Blogger Template created by Photographic Elements